(Julkaistu Suomenmaassa 27.10.2015)
Viime viikon loppupuolella minulla oli ilo osallistua kahteen tärkeään keskustalaiseen tilaisuuteen. Perjantaina Helsingin Ostrobotnialla muisteltiin historioitsijoiden ja aikalaisten voimin Keskustan nimenmuutoshistoriaa Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi. Siitä tulee kuluneeksi tänä vuonna puoli vuosisataa.
Lauantaina taas koolla oli tulevaisuuteen katsova, valoisa ja rohkea satojen nuorten joukko Salossa. 70-vuotias puolueen nuorisojärjestö piti liittokokoustaan järjestön syntyjuurilla sai uuden puheenjohtajan osaavasta ja innostavasta Hilkka Kempistä.
On tärkeää yrittää ymmärtää mistä tämä puolue on tullut ja millaisen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen läpi se on kulkenut. Kyntänyt syvällä ja sitten taas puinut vankan sadon – aivan kuten viime vaaleissa. Puolueemme tarina on ainutlaatuinen ja omintakeinen osa suomalaista poliittista historiaa.
Näiden edellä mainitsemien merkkivuosien oheen sopii erinomaisesti niin ikään viime viikolla koolla olleen puoluehallituksen päätös Keskustan periaateohjelman työstämisestä. Sen tehtävänä on – hiukan ylevästikin todeten – puolueen arvot, aate ja tulevaisuus. Saan ilon olla tuon nimetyn työryhmän puheenjohtaja.
Edellinen periaateohjelma kirjoitettiin vuoden 2006 puoluekokoukseen Seppo Kääriäisen johdolla. Työ on varsin ansiokas. On kuitenkin huomattavaa, miten suuret ja osin odottamattomat mullistukset ovat vieneet maailmaa eteenpäin kuluneen kymmenen vuoden aikana. Rytmi ja murros on monessa suhteessa pelottavan nopea. Epävarmuustekijöitä on paljon. Siksi aate tarvitsee taas päivityksen.
Tehtävämme on hahmottaa maailman viheliäisimmät ongelmat ja suuret megatrendit – ja sitten löytää niihin keskustalaiset ratkaisut. Periaateohjelmatyö on toivottavasti myös yksi vastaus siihen monen esittämään huutoon puolueen aatteellisen perinnön muistamisesta. Oleellisinta on, että työssä osattaisiin ja uskallettaisiin olla päivänpolitiikan ylä- ja ulkopuolella.
Ajattelen itse niin, että aatteellisuuden korostaminen puolueen työssä tarkoittaa katsomista eteenpäin, uskoa tulevaisuuteen. Siis näkyä tajuta, miten tämän päivän päätökset vaikuttaa huomenna, mitä tapahtuu niiden jälkeen.
Suunnittelemme työn edistämistä siten, että ensiksi yritämme löytää kysymykset, joihin pitää löytää vastaus. Varmaa on, että suuret välttämättömät; ruoka, vesi ja ilma mahdollisuuksineen ja uhkineen ovat keskiössä. Samoin pitäisi ymmärtää työelämän ja työn sekä yrittäjyyden ja omistamisen muuttuminen koko maailman mittakaavassa. Tänä syksynä ihollemme tullut siirtolaisuuden ilmiö on vasta ehkä alkamassa kaikessa voimassaan. Oppiminen ja osaaminen, sivistymisen oikeus on aina Keskustan asialistalla. Samoin tasa-arvo sen kaikissa muodoissa. Osaisimmeko myös vihdoin nähdä yhdessä, kuka on se tämän päivän köyhä, jonka asiaa Alkio toivoi muistettavan? Haluan myös, ettei eettismoraalisia teemoja sivuuteta, eikä asioita, jotka ovat perinteisesti keskustalle vaikeita, kuten kaupungistumiskehityksen ymmärtäminen.
Kaiken tämän työn taustalla on hyvä kuljettaa mukana niitä vanhoja keskustan arvoja; tasavaltaisuutta, paikallisuutta, omavoimaisuutta, itseauttamiskykyä, ylisukupolvisuutta ja kohtuullisuutta. Mitkä ovat suurimmat uhat ja mahdollisuudet näille ikiaikaisille arvoillemme?
Kun Seinäjokeen mennessä olemme osanneet hahmottaa tulevaisuuden haasteet, Sotkamon puoluekokouksessa vuonna 2018 varsinainen ohjelma sitten vasta hyväksyttäisiin.
Periaateohjelmatyössä prosessi ja matka on vähintään yhtä tärkeitä kuin lopputulos. Toivon, että tämä työ olisi elävöittämässä puolueen keskustelukulttuuria ja vahvistaisi identiteettiämme monien päähallituspuolueen eteen tulevien hankaluuksien ja ristiriitojenkin keskellä.
