Tämän päivän Turun Sanomat (20.12.16) kertoi varsinaissuomalaisille tutun saattohoitopaikan Karinakodin potilasmäärän vähyydestä ja Turun painotuksesta kotona tapahtuvaan saattohoitoon. Uutinen kertoo, että terveydenhuollon käytänteet tältä osin ovat murroksessa.

Oleellisinta on, että elämänpolkunsa viimeisiä aikoja kulkeva ihminen saa sellaisen ihmisarvoisen ja kipuja lievittävän hoidon, jota hän toivoo ja että häneen liittyvät lääketieteelliset ratkaisut ovat avoimesti keskusteltu ja tiedossa. Tärkeää on, että paikkoja on tarjolla riittävästi tässä terveydenhuollon osassa, jossa hoito harvemmin kestää kovin pitkään.

Kansalaisaloitteen myötä keskustelu eutanasiasta viriää Suomessa nyt voimalla. Sitä tulee laajentaa pohdintaan hyvästä kuolemasta laajemminkin. Siihen keskeisempänä kuuluu ihmisen omien toiveiden ja tahdon kuuleminen. Pelkkä keskustelu armokuolemasta johtaa harhapoluille. Armokuoleman sijaan pitää puhua arvokkaasta kuolemasta.

Saattohoidon hyvät käytänteet olivat esillä myös Sipilän hallituksen ohjelmaa laadittaessa ja huoli aiheesta oli yhteinen. Pidän sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista mahdollisuutena myös paremmalle saattohoidolle. Käytännöt yhtenäistävät maakuntien kokoisiksi ja yhdenvertaisuus lisääntyy.

Hyvä on myös huomioida, että sosiaali- ja terveysministeriöllä valmisteilla olevat valtakunnalliset perusteet palliatiivisen hoidon yhtenäisiksi valtakunnallisiksi perusteiksi. Odotan tältä työltä paljon. Työ jatkuu keväällä lausuntokierroksella. Kivun hoidossa on Suomessa suurta vaihtelevuutta, vaikka saattohoitoa on tällä vuosituhannella kehitettykin paljon.