Annikan kirjoitus julkaistu 18.4.2021
Ekologinen kestävyys korostuu nykyisen hallituksen ohjelmassa poikkeuksellisen voimakkaasti. Ilmastopolitiikan laatusanana käytetään kunnianhimoista.
Olemme päättäneet olla tässä lajissa suunnannäyttäjiä. Suuretkin valtiot heräävät kyllä aiheeseen kuin karhut talviunestaan. Suomi on jo liikkeellä.
Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että Suomi on maailmassa edelläkävijä sellaisessa elämänmuodossa ja yhteiskunnan rakentamisessa, joka säästää terveen ilmaston ja puhtaan luonnon myös tulevia sukupolvia varten. Tätä tavoitetta Keskusta tukee oman aatteensa valossa ongelmitta.
Hiilijalanjälki pienenee vasta kun teollisuuden jättiläisetkin astuvat askeleita. Suomessa tämä on edennyt aika hyvin. Yritykset kantavat vastuuta asiasta – moni haluaa olla edelläkävijä ja näkee maailman muutoksen, myös eurojen ansainnan mahdollisuuden siinä. Maataloutemme ymmärtää mitä ympäristön kello on lyönyt – ja tuottaa maailman puhtainta ruokaa samalla.
Liikenteen päästöjen vähenemisessä keskeisintä on se, mitä tulevaisuudessa tankkiin laitetaan ja millä autot käyvät. Kilometrejä harvaan asutussa maassa on hankala vähentää.
Tätä kaikkea ja paljon muuta ilmaston kannalta kestävää tehdään koko ajan. Näin on syytäkin tehdä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on ongelmien ohella kuitenkin myös onneksi jo nyt monia ratkaisuja. Sitä meiltä oikeutetusti myös odottavat lapsemme ja lapsenlapsemme.
Hallituksen ilmastopolitiikan julkiseksi symboliksi on asetettu suhtautuminen turpeen käyttöön energian lähteenä.
Sovimme hallituksen aloittaessa, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.
Näin totisesti on tapahtunut. Päästökaupan hinta, turpeeseen kohdistuva kriittinen keskustelu sekä energiaveron nosto ovat ajaneet turpeen käytön nopeasti alas. Liian nopeasti. Tavoite turpeen energiakäytön puolittamisesta saavutetaan arviolta jo ensi vuonna, kahdeksan vuotta etuajassa.
Sen sijaan nyt muut yhdessä sovitut tavoitteet, kuten sähkön ja lämmön huolto- ja toimitusvarmuuden turvaaminen, hallittu siirtymä ja alueellinen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat vaarassa.
Turpeesta saa leipänsä muutama tuhat suomalainen. Heidän asiansa on hoidettava kunniallisesti. Jos apua ei löydy odotetulla tavalla EU:n rahoista, on asiat hoidettava omien päättäjiemme kesken. On huomioitava myös huoltovarmuus sekä maatilojen eläinten ja ruuan kasvatukseen liittyvät turvetarpeet.
Erityisen vakuuttunut olen siitä, että tarvitaan ratkaisuja jotka rakentavat siltaa ja siirtymää, jotta vaikkapa pienillä turvetta käyttävillä kunnallisilla lömpölaitoksilla jää aikaa varautua muutokseen ja kalliisiin investointeihin, joita uudet lämmitysmuodot vaativat.
Vai haluaako tosiaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta niin ikään korostava hallitus todella selittää seuraavaksi ihmisille sitä, miksi kerrostalossa asuvan yksinhuoltajan tai rivitalossa asuvan pienituloisen eläkeläisen lämmityslasku nousee? Emmekö oppineet mitään sähkönsiirtohintojen härdellistä?
Keskustan tekemät esitykset turvetuotantoon liittyen ovat hallitusohjelman mukaisia. Se ei ole kuitenkaan ainut syy niiden toteuttamiseen. Kysymys on paljon, paljon suuremmasta. Liian moni suomalainen kokee harjoitetun politiikkamme nyt järjettömänä.
En voi sulattaa ajatusta siitä, että kotimainen energiantuotannon muoto ajetaan ryminällä alas samalla, kun fossiilista tavaraa tuodaan edelleen kattiloihimme ja kasvihuoneiden ja kotieläintilojen tarvitsemaa kasvu- ja kuiviketurvetta joudutaan tähyilemään ulkomailta.
Suomessa on alueita, joissa on nyrkit taskussa turveratkaisuista. Se ei tiedä hyvää tulevien ilmastotoimien kannalta. Politiikan pitää olla reilua. Poliitikon velvollisuus on perustella päätöksiä, mutta myös myöntää virheensä. Turpeessa muutos on nyt liian raju. Se ei ole hyvä alan toimijoiden kannalta, ei huoltovarmuuden kannalta, ei kotien lämmityksen tai turpeen muiden käyttötarpeiden kannalta.
Ihmisten pitää kokea ilmaston eteen tehtävät toimet hyväksyttävänä. Muutos saattaa harmittaa, mutta jossakin syvällä se pitää voida kuitenkin kokea edes jollakin tapaa reiluksi.
Sanon tämän kaikella vilpittömyydellä: en usko, että saamme suomalaiset mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan syyllistämällä, tuputtamalla, pakottamalla vailla kannusteita.
Jos turpeen jälkihuolto sössitään, saamme turhaan etsiä tukea suomalaisilta tuleviin suurin muutoksiin.
Ja ellemme saa suomalaisia mukaan, ilmastonmuutoksen torjunnan kunnianhimo on vain sana paperilla.
Siksi vaadin, että turvetyöryhmän esitykset otetaan vakavasti. Iso ilmastotavoite ei niistä yhdestäkään vaarannu. Peruuttaa ei enää voi, mutta eteenpäin katsoessa kannattaa vilkaista myös sivulle – pysyykö porukka mukana.