Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.2.2022
Koronapandemia alkaa olla ohi mutta uudet kriisit ovat jo täällä. Energian hinnan nousu, idän ja lännen jännitteet Ukrainassa sekä maatalouden kannattavuuskriisi kietoutuvat monella tapaa yhteen. Pulmien vyyhtiä monimutkaistaa tarve hillitä ilmastonmuutosta.
Maataloudessa ollaan talouden, ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kestävyyden risteyskohdassa. Kannattamaton maatalous ei pysty vastaamaan ilmastonmuutoksen torjunnan vaateisiin. Talouden kriisi uhkaa tilallisten perheiden hyvinvointia monessa sukupolvessa.
Kotimaista ruokaa ei tule teollisuuteen ja sieltä kaupan hyllylle, jos investoinnit eivät kannata. Nykypäivän huonosti hoidetut kriisit romuttavat pitkällä aikavälillä huoltovarmuutta sekä kotimaista elintarviketuotantoa.
Nuoret tuottajat ovat investoineet uuteen ja lähteneet kehittämään tilojaan sukupolvenvaihdosten myötä. Monet haluavat vastata kuluttajien toiveisiin hyvästä kotimaisesta lähiruuasta. Siitä olen kiitollinen.
Maatalouden kustannuskriisi uhkaa etenkin näitä tulevaisuuteen suunnanneita tiloja. Kukaan ei haluaisi päätyä sukupolvien ketjun viimeiseksi lenkiksi kotitilallaan.
Moni taho on todennut tämän lehdenkin palstoilla viime päivinä, että kustannuskriisin ratkaisun isoimmat avaimet eivät ole nyt valtiolla vaan elintarvikemarkkinoilla. Näin asia on, koska valtion kirstun pohja jo paistaa koronapandemian jälkeen. Isot rahat liikkuvat kuluttajien, kaupan, elintarviketeollisuuden ja tuottajien välillä.
Elintarvikemarkkinavaltuutettu on viime syksystä asti koonnut alan toimijoita yhteen ns. Säätytalon keskusteluihin. Näiden tuloksia odotetaan maaliskuun alussa. Keskusteluissa ovat kuulemani mukaan olleet esillä muun muassa ruuantuottajien ahdinkoa vaikeuttaneet pitkät sopimuskaudet. Eihän voi olla markkinatalouden mukaista, että tuottajahinnat lyödään lukkoon paljon ennen kuin tuotantokustannuksista on tietoa.
Elintarvikemarkkinavaltuutetun suositukset voisivat tarjota alan toimijoille tien kohti nykyistä tasa-painoisemmin toimivia ruokamarkkinoita. Alan itsesäätely olisi paljon nopeampi ja ketterämpi tie kuin lainsäädännön muutokset. Toivottavasti tähän on tahtoa niin kaupan kuin elintarviketeollisuudenkin puolella. Vetoan kaikkiin osapuoliin vaikuttavien ja tehokkaiden ratkaisujen hakemiseksi. Nyt on myös elinkeinoelämällä yhteiskuntavastuun näytön paikka turvaamalla kotimaista elintarviketuotantoa!
Akuutin kriisin helpottamisessa myös valtio on valmiudessa. Tämän viikon ajan olemme hallituksessa neuvotelleet ratkaisuista polttoaineiden hintojen nousun haittojen lievittämiseen työssäkävijöille, kuljetuselinkeinolle ja maataloudelle.
Olen ehdottanut paketin osaksi maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron huojennusta tämän vuoden osalta, koska se alentaisi vastikään investoineiden tilojen kustannuksia. Toimenpide vaatii EU:n lupaa. Jos tämä tie ei vedä, on haettava ratkaisuja muuta kautta.
Toimia tarvitaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Hallituksen on nyt syytä seurata tarkkaan elintarvikemarkkinoiden toimia. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys – mutta itseisarvo se on. Huoltovarmuutta ei ole varaa menettää.
