Julkaistu 12.11.2020 Suomenmaa-lehden Puheenvuoro-kirjoituksena

Minulle empatia on kykyä ymmärtää toista ihmistä. Ajatuksin, tuntein ja teoin. Sydämen sivistyksestäkin voisi puhua.

Jos jotain politiikasta on jo pidempään puuttunut, niin empatiaa. Tilalle on tullut kahtiajakoa ja vastakkainasettelua. Me vastaan ne.

Yksi esimerkki on Yhdysvallat. Joe Bidenin voitto presidentinvaaleissa voi olla käännekohta. Ei vain maltillisempaan, vaan myös empaattisempaan politiikkaan. Amerikassa ja muuallakin. Sanon voi, koska itsestään asiat eivät muutu. Biden tehnee osansa.

Vähintään yhtä olennaista kuitenkin on, mitä yhteiskunnassa muuten tapahtuu. Jatkuuko Amerikassa tilanne, jossa vastapuolta ei edes yritetä ymmärtää? Ainakaan toistaiseksi muutosta ei ole näkynyt.

Amerikka on Amerikka, mutta saman kysymyksen voi perustellusti esittää Suomenkin osalta. Onko valmiutta tulla omasta kuplasta yhteiseen tupaan?

Suomen tulevaisuuden kannalta tämä on ehkä kaikista tärkein kysymys. Etenkin sosiaalisessa mediassa eri mieltä olevan voi yhdellä klikkauksella estää. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että ongelmat ja niiden ratkaisut ovat yhteisiä.

Sydämen sivistys konkretisoituu siinä, miten puhumme toinen toisillemme. Kuitenkin välillä sosiaalisessa mediassa ja politiikassa tuntuvat unohtuvan ihan perus käyttäytymissäännöt.

Haluan, että me keskustalaiset näytämme käytöksellämme esimerkkiä toisen ihmisen kunnioittamisesta silloinkin, kun olemme eri mieltä. Se on arvojemme mukaista. Uskon, että pidemmän päälle myötätunto, lempeys ja uteliaisuus toista kohtaan kannattelevat poliittista liikettä.

Miksi pyrkimys ymmärtää toista on niin tärkeää? Siksi, että ilman ymmärrystä ei ole myöskään luottamusta. Luottamus puolestaan rakentaa kaikkea sitä, mitkä ovat yhteiskuntamme vahvuuksia.

Suomi on pärjännyt koronakriisissäkin niin hyvin, koska olemme luottaneet tutkittuun tietoon ja viranomaisten suosituksiin. Ilman pyrkimystä ymmärtää toista myöskin poliittiset neuvottelut ja päätökset suomalaisten parhaaksi jäävät tekemättä.

Se, miten saamme vietyä Suomen vaikeuksien yli ja nostettua takaisin jaloilleen, koskettaa jokaista meistä henkilökohtaisista ominaisuuksistamme, lompakon paksuudesta tai postinumerosta riippumatta. Siksi keskusta osaltaan toimii ja tulee toimimaan sen puolesta, että empatiaa olisi tässä maassa enemmän.

Empatiaan kuuluu sen tunnustaminen, että asioilla on monta puolta. Eripuraa lietsomalla voisi tietenkin saada helpommin kannatusta. Mutta mihin parempaan se Suomen ja suomalaisten kannalta johtaisi?

Ajattelen, että kun empatiaa on enemmän, myös toivoa on enemmän – ja enemmän etenkin niillä kanssaihmisillä, joilla syystä tai toisesta on vaikeaa. Tämä on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeää.

Haluan omien lapsieni kasvavan Suomessa, jossa ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Silti ratkaisuja pystytään hakemaan yhdessä.

Empatia saattaa kuulostaa tasapaksun keskustalaiselta. Minusta kuitenkin tuntuu, että aika moni suomalainen ajattelee hiljaa mielessään näin.

Ja kun miettii, millaisessa epävarmuudessa olemme yhdessä joutuneet ja joudumme luovimaan, ehkä tasapaksuutta tarvitaankin.