Skip to main content
BlogiYleinen

Häpeätahra

By 18.12.20152 kesäkuun, 2021No Comments5 min read

(Julkaistu Suomenmaan blogissa 17.12.2015)

Ahdistaa. Somevirrassa silmiin osuu uutinen, jossa lasten­vaa­te­kirp­pa­rilla asioinut vahvasti päihtynyt äiti käyttäytyi uhkaavasti lastaan ja muita asiakkaita kohtaan.

”Apaattisen ja alistetun oloinen” lapsi oli herättänyt monen huolen. Viranomaiset eivät kuitenkaan olleet akuutisti reagoineet muiden asiakkaiden yhtey­de­not­toihin tai puuttuneet asiaan.

Vilpitöntä iloa ja kiitol­li­suutta hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa kohtaan taas herätti toinen uutinen, jossa vuosien sijoituksen ja huostaanoton jälkeen lapset pääsivät palaamaan ahdingostaan nousseen äitinsä luo. Järjes­tel­mämme oli onnistunut tukemaan ja kannat­te­le­maan synkkien virtojen yli.

Eduskunta käsittelee parhaillaan valtion budjettia ensi vuodelle. Aivan samoin kuin viime vuosina, tämän budjetin yhteydessä on jouduttu ratkomaan hankalaa päihdeäitien kuntoutukseen liittyvää taloudellista pulmaa.

Mistä oikein on kysymys?

Noin kuudella 100 odottavasta äidistä on arvioitu olevan päih­de­riip­pu­vuus. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia.

Joka vuosi Suomessa syntyy noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vauri­oi­tu­nutta lasta. Myös kolmasosa huumeiden käyttäjistä on naisia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huos­taa­not­toihin Suomessa.

Näitä elämän­ti­lan­teita varten Ensi- ja turvakotien liitto on kehittänyt oman hoito­jär­jes­telmän, jota alun perin tuki Raha-auto­maat­tiyh­distys. Sittemmin tukea toiminnalle RAY:n lisäksi ovat antaneet myös kunnat valti­o­no­suu­sa­vus­tei­sesti sekä valtio pienellä osuudella.

Raskaus ja vauvan syntymä on aivan erityinen mahdollisuus päih­de­on­gel­mai­selle naiselle muuttaa elämäänsä ja rakentaa päihteetöntä vanhemmuutta riittävän tuen avulla.

Hoito muodostuu kuntoutukseen erikois­tu­neista ensikodeista, avopal­ve­lu­yk­si­köistä sekä kehit­tä­mis­kes­kuk­sesta.

Seitsemällä paik­ka­kun­nalla äidin ja vauvan varhaisen vuoro­vai­ku­tus­suh­teen tukeminen ja hoito sekä erityisesti vauva­per­heiden tarpeisiin kehitetty päih­de­kun­toutus yhdistyvät perheiden parhaaksi.

Ensi vuoden budjettiin eduskunta kohdistaa valti­o­va­rain­va­li­o­kunnan esityksestä päih­de­äi­deille miljoonan. Se on puoli miljoonaa vähemmän kuin viime vuonna. Kaikkiaan toimintaan osoitetaan noin 8 miljoonaa euroa julkisia varoja.

Kahdeksalla miljoonalla saa pahuksen monta pelastettua elämää. Hoitoon osal­lis­tu­neista äideistä kaksi kolmesta pärjää hyvin vauvansa kanssa.

Olen miettinyt pääni puhki, miksi tämä aihe on poliittisessa kentässämme näin järjettömän vaikea.

Päihdeäitien kuntoutuksen rahoitus on katkolla joka ikinen vuosi.

Aina pari viikkoa ennen joulua Ensi- ja turvakotien liitossa jännitetään, löytyykö toiminnalle rahaa eduskunnan rahapussissa. Siis rahaa edes sen verran, että päällimmäiset ongelmat saadaan hoidetuksi.

Eri asia vielä kokonaan on se, että kunnat eivät kovin helposti myönnä maksu­si­tou­muksia hoito­jak­soihin ja moni apua tarvitseva jää sitä vaille.

On turha keskustella päihdeäitien pakkohoidosta, jos emme ensiksi saa hoitoon edes kaikkia heitä, jotka hoitoon haluaisivat.

Valti­o­va­rain­va­li­o­kunta on jo vuosia perään­kuu­lut­tanut mietinnössään päih­de­äi­ti­toi­minnan pysyvän ratkaisun edistämistä. Sitä ei ole kuulunut.

Toiminnan moni­ka­na­vainen rahoitusmalli on ollut omiaan vastuun siirtelyssä taholta toiselle. Jos päätös olisi helppo, kai se olisi tehty.

Näin ei kuitenkaan pitäisi jatkaa. Päih­de­äi­ti­toi­minnan pompottelu on poliittisen järjestelmän lyhyt­nä­köi­syyden ennätys – pieni raha tänään säästää ison summan huomenna. Tästä vastuusta ei taida yksikään puolue historiassaan olla vapaa.

Toiminnan taloudellinen pompottelu on myös häpeätahra kyvyt­tö­myy­des­sämme kuulla heidän äänensä, jotka aidosti ovat hädänalaisia ja taatusti maan hiljaisimpia. Kukaan ei plakaattien kanssa torilla huuda päihdeäitien ja heidän vauvojensa asiaa.

Haluan uskoa hyvään ja toivoa, että sote-uudistuksen yhteydessä voisimme arvioida tämän erityisen vaativan sosiaalityön muodon kestävälle pohjalle ja vakaaksi osaksi palve­lu­jär­jes­tel­määmme.

Synty­mät­tö­mällä ja syntyneellä lapsella on oikeus päih­teet­tö­mään kasvuun. Niin ikään päihteitä käyttävällä äidillä on oikeus hoitoon – oikeus uuteen alkuun.

Sitä on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta parhaim­mil­laan. Mahdollisuus saada apua, olla äiti.