Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.8.2021

Olemme päättäneet olla ilmastonmuutoksen torjunnassa historian oikealla puolella. Näyttöjäkin meillä on: Suomi on lähes puolittanut päästönsä vuoden 2003 huipputasosta tähän päivään.

Eikä elämä tänä aikana ole kurjistunut. Päin vastoin, olemme kääntäneet välttämättömän muutoksen yritystemme menestystarinaksi. Nyt suuri osa eri puolille Suomea syntyvistä investoinneista akkukemikaaleista tuulipuistoihin ja biotuotetehtaisiin saa sytykkeensä vihreästä siirtymästä.

Olen vakuuttunut, että meidän kannattaa puhua hiilineutraaliuden rinnalla entistä enemmän hiilikädenjäljestä. Se tarkoittaa sitä vaikutusta, jotka suomalaisten yritysten tuotteilla ja palveluilla on päästövähennyksinä.

Tehokkaampi moottori, saastuttavan raaka-aineen korvaaminen uusiutuvalla tai tekoälyn avulla säästettävä energia ovat kaikki ilmastotekoja. Kädenjälkemme ilmastonmuutoksen torjunnassa on kokoamme suurempi. Samalla käännämme sen työpaikoiksi ja vientituloiksi koko Suomeen.

Eri puolella Suomea on tartuttu toimeen myös kunnissa. Kaksi kolmesta kunnasta on jo asettanut omat ilmastotavoitteensa.

Siksi Keskusta esitti loppukesästä, että nykyisten suurten kaupunkien MAL-sopimusten tilalle otetaan jatkossa käyttöön kansalliset ilmastosopimukset, joihin kaikki kunnat voivat liittyä. Kaupunkien kasvun sijaan niiden tavoitteena pitäisi olla kestävät yhdyskunnat ja päästövähennykset.

Kyseessä on myös laajempi ajatus siitä, millaista asumista haluamme edistää. Kesällä joukko kaupunkitutkijoita herätti huomiollaan, että MAL-sopimukset ruokkivat ihmisten asumisen ihanteista erkaantuvaa rakentamista. Kasvavissa kaupungeissa yhä suurempi osuus rakentamisesta on pieniä yksiöitä tai kaksioita.

Minusta koppiasuntobuumi ei ole sellainen ilmiö, jota valtion pitäisi tukea. Ei varsinkaan sen takia, että ihmiset tutkitusti kaipaavat väljempää ja luonnonläheisempää asumista.

Keskustalainen ympäristöajattelu korostaa kohtuullisuutta ja luottaa ihmisiin. Ylhäältä alaspäin sanelemalla tai syyllistämällä ei synny muutoshalua tai innostusta, vaan lamaannusta ja ahdistusta.

Meidän kannattaa tarttua mahdollisuuksiin ja käytännön tekemiseen. Tämä koskee myös polttavaa keskustelua maatalouden päästövähennyksistä.

Menneiden tilastojentuijottaminen vie huomion siltä työltä, jota tiloilla tehdään nyt. Tapaamani nuoret viljelijät kokeilevat keinoja lisätä peltojen hiilensidontaa. Monet tilat tuottavat biokaasua, jolla talot lämpeävät ja autot liikkuvat puhtaasti. Maito- ja lihaosuuskunnat ovat asettaneet reippaita tavoitteita hiilineutraaleista elintarvikkeista.

Maaseudun elinkeinoilla on ilmastotyössä erityinen valttikortti. Ne ovat ainoat talouden alat, joilla sidotaan hiiltä. Multaisten käsien hiilikädenjälki voi olla syvä.

Tämän ovat huomanneet myös monet yritykset ja kuluttajat, jotka haluavat kompensoida omia päästöjään. Viljelijä saisi tällöin tuloa yksityisiltä markkinoilta vastineeksi hiilen sitomisesta. Tämän tueksi haluamme edistää vastuullisen hiilimarkkinan syntymistä Suomeen ja yli rajojen.

Keskusta on valmis edistämään ilmastotoimia myös maataloudessa, viljelijöiden tukena ja kumppanina. Lähtökohtana on oltava kannattava kotimainen maatalous. Unohtamatta sitä tärkeintä: viljelijän arvokas ja tärkein työ on tuottaa ruokaa.