Blogi 3.9.2019
Puheenjohtajaehdokkaat Katri Kulmuni ja Antti Kaikkonen ovat tehneet hienon kiertueen ympäri Suomen. Kumpikin keskustavaikuttaja on laittanut itsensä upealla tavalla likoon. Tuo sinnikäs kiertäminen ja kampanjatyö ansaitsee arvostuksen ja kiitoksen. Tappiomielialan keskeltä on nyt puolueväkenä herätty. Niin ikään puolueen ulkopuoliselle aatteemme kivijalkoja on kirkastettu ehdokkaiden puheenvuoroissa osuvalla tavalla.
Yhdyn siihen monen keskustalaisen esittämään arvioon, että ehdokkaat ovat erittäin hyviä ja tasaväkisiä. Keskustalle käy joka tapauksessa hyvin.
Ehdokkaista Antti on kysynyt minulta tukea kampanjaansa. Se tuntui hyvältä.
Tuen häntä Keskustan seuraavaksi puheenjohtajaksi ja päätin sen julkisesti kertoa.
Se, että kannattaa toista ehdokasta, ei tarkoita että vastustaisi toista. Se, että ilmaisee tukensa jollekin, on demokratian ydintä. Mutta vaalin jälkeen on toinen tilanne. Vain yhteistyöllä onnistumme.
Kerron seuraavassa perustelut sekä kokemuksiani työskentelystä Antin kanssa.
Antti on reilu yhteistyöpoliitikko. Hän on ihminen, jota on helppo lähestyä. Hän on taitava johtamaan ihmisiä. Ihmisten edestä ja silti ihmisten keskeltä. Antti katsoo jokaista kohtaamaansa kanssakulkijaa silmien tasolta. Se on pohjimmiltaan poliitikon tärkein ominaisuus – näin luulen.
Antti on aatteellisesti selkeä linjauksissaan. Yritteliäisyyden puolustaminen ei ole pois vähäväkisten asioiden edistämisestä – molempia tarvitaan. Hänelle Keskusta on koko Suomi ja kaikkien sukupolvien puolue. Tärkeä pyrkimys on saavuttaa puolueelle luottamusta myös oman peruskannattajakunnan ulkopuolella. Antti ymmärtää, että työ vie aikaa ja vaatii viestejä sekä strategiaa, jossa puolue menee myös epämukavuusalueilleen.
Antin tie Keskustassa on jo valtavan pitkä, aina nuorisojärjestön vuosista eduskuntaryhmän johtoon. Hän seisoo omilla jaloillaan eikä tule kaadetuksi kumoon vastustajien toimesta. Katson, että kokemuksesta on näissä olosuhteissa valtava etu Keskustan puheenjohtajan tehtävän hoidossa.
Kokemus tuo malttia, taitoa kuunnella ja kykyä olla hötkyilemättä. Hän vie asioita maaliin asti. Kokemus opettaa rohkeutta tehdä päätöksiä, kun niiden aika on. Se vastuuttaa ymmärtämään, että kaikki asiat eivät ei ole aina helppoja, etene nopeasti tai miellytä kaikkia. Johtaminen on pohjimmiltaan yksinäistä puuhaa.
Pitkä kokemus ulkopolitiikasta, turvallisuuskysymyksistä tai EU-politiikasta tulevat puolueen puheenjohtajatehtävässä tarpeeseen, erityisesti näinä epävarmoina aikoina.
Halusimmepa tai emme, politiikka on henkilöitynyttä. Se tarkoittaa lähtemättömällä tavalla sitä, että puolueita arvioidaan johtajapersooniensa kautta. Tarvitaan kokemus samastumisesta, eikä huumoristakaan ole haittaa. Antin seurassa viihtyy, hän kerää joukkoja ympärilleen.
Olen ollut huomaavinani, ettei politiikassa muuten ylipäätään koskaan ole ollut liikaa iloa tai tähtisilmäistä tuiketta. Pikemminkin laji on järjestöllisesti ja asioiden osalta pääasiassa kovaa puurtamista sekä tylsiä tai tiukkoja tilanteita. Siksi Antin myönteinen elämänasenne ja rohkeus asettaa itsensä alttiiksi toisten edessä toisi puolueellemme mukanaan paljon hyvää. Hymyilevään joukkoon uusienkin on helppo tulla mukaan.
Joka kerta puheenjohtajakisaa arvioitaessa joku nostaa esiin Antin historian tahran vaalirahakohussa. On oikein, että asiaa on haluttu ruotia. On välttämätöntä, että Antti itsekin avaa asiaa pamfletissaan. Vaikeat aiheet pitääkin nostaa pintaan. Vaalirahakohu taitaa hiertää meillä kivenä kengässä puolueena yhä – se on ymmärrettävää. Mutta menneisyytensä vangiksi ei voi jättää meistä ketään.
Kansanliikkeemme on vuosikymmentensä varrella antanut johtajilleen anteeksi monta virhettä. Erityisesti heille, jotka ovat osanneet virheensä Antin lailla tunnustaa. Armollisuus tarkoittaa minulle sitä, että joka päivä saa uuden mahdollisuuden.
Antin kokemaan vaalirahakohuun olisi moni poliitikko murtunut tai vähintään poistunut estradilta säästääkseen itseään. Antti ei. Tämä on minulle osoitus siitä, miten lujaa tekoa hän on ja miten valtavan sitoutunut yhteisten asioiden hoitamiseen Antti on. Arvoa annan myös sille, että tämän kaiken jälkeen hän on saanut kansalta laajan luottamuksen vaaleista toiseen vaativalla Uudenmaan alueella.
Huomaan joidenkin pohtivan Keskustan puheenjohtajavalintaa sukupuolisidonnaisesti. Itsekin mietin asiaa paljon. Oma näkemykseni tasa-arvosta lähtee aina siitä, että naisten ei tarvitse saada etumatkaa – mutta samalta viivalta pitää saada lähteä. Keskustalla ei ole tässä kysymyksessä historian painolastia toisin kuin vaikkapa Kokoomuksella. Meillä naiselle kaikki on ollut yhtä mahdollista kuin miehelle. En myöskään tunne yhtään vaikuttajanaista, joka haluaisi tulla valittua siksi, että on nainen. Pätevyys ratkaiskoon.
Gallupmittausten ja kahvipöytäkeskustelujen pohjalta on helppo havaita puheenjohtajakisan olevan tasainen. Vaikka lähipäivinä meidän kaikkien huomio keskittyy siihen, kuka Kouvolassa puheenjohtajaksi valitaan, on samalla katseen ulotuttava jo kauemmas. Äänestysten jälkeen on aina voittajia ja häviäjiä. Molempien tukijoineen on onnistuttava kisan jälkeisissä rooleissaan.
On hienoa, että voimme olla luottavaisin mielin sen suhteen, että joka tapauksessa suuntaamme tulevaan yhtenäisenä joukkueena. Kuka saakaan puoluekokousväeltä suuremman luottamuksen, lupaan omalta osaltani täysillä tukea valittua puheenjohtajaa kohti pitkäjänteistä menestystä.