Blogi 3.9.2020

3. syyskuuta tulee kuluneeksi 120 vuotta presidentti Urho Kekkosen syntymästä. Joitakin hänen pitkän presidenttikautensa piirteitä voi perustelluista syistä nykymaailman näkökulmasta arvioida kriittisesti, mutta suuressa kuvassa Urho Kekkonen oli yksi viime vuosisadan suomalaisista suurmiehistä. Hän oli vahvasti rakentamassa Suomen ulkopolitiikan linjaa, jonka ansiosta Suomi on tänään kansainvälisesti mitä on: arvostettu ja asemaltaan vakaa ja turvattu.

Maalaisliitto-Keskusta on ollut historiansa aikana monissa kansakuntamme kannalta ratkaisevissa vaiheissa merkittävä ulkopoliittinen vaikuttaja. Keskusta on liike, joka ponnistaa kansalliselta pohjalta, mutta on samalla myös pohjoismaalainen, eurooppalainen koko ihmiskunnan hyvää tavoitteleva puolue.

Keskustan on jälleen vahvistettava aktiivista ja vastuullista rooliaan kansainvälisessä vaikuttamisessa.

Ulkopoliittisella asialistallamme ovat hyvät naapuruussuhteet, entistäkin tiiviimpi yhteys Pohjoismaihin, aktiivinen Eurooppa-politiikka ja ratkaisuhakuinen ote maapallomme suurten ongelmien, etenkin ilmastokysymyksen, ratkaisemiseen. Suomen kohtalo on sidoksissa siihen, mitä lähiympäristössämme, Euroopassa ja koko maailmassa tapahtuu. Emme voi koronankaan aikana täysin sulkea rajojamme, rantojamme ja ilmatilaamme omaan kuplaamme käpertyen. Suomi elää viennistä ja monet maakunnat myös matkailusta. Yrityksemme, tieteemme, kulttuurimme; koko kehityksemme tarvitsee asiantuntijoita ja työn tekijöitä myös Suomen ulkopuolelta.

Tässä maailman ajassa on tilaus keskustalaisen aatteen mukaisille ratkaisuille. Ilmastonmuutoksen torjuminen, pandemian kaltaisiin kriiseihin varautuminen ja yhteiskuntamme kestokyvyn ja toimintavarmuuden turvaaminen edellyttävät pikemminkin hajautettua kuin keskitettyä yhteiskuntarakennetta. Huoltovarmuus toteutuu muun muassa bio- ja kiertotalouden avulla, omavaraisuutta vahvistaen. Parhaiten onnistumme alueiden elinvoiman vahvistamisessa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden ja EU:n kanssa.

Keskustan ydintä on ollut ihmisyysaate, jokaisen ihmisen ainutkertainen arvo ja ihmisyyden kehitystarpeen edellytyksistä huolehtiminen. Tämä pätee myös ulkopolitiikassamme. Emme hyväksy ihmisoikeuksien polkemista lähellämme, kuten vain muutaman sadan kilometrin päässä Valko-Venäjällä tai muissa naapurimaissamme ja Euroopassa, emme kauempana maailmalla emmekä myöskään Suomessa esimerkiksi ihmiskaupan muodossa.

Ilmastonmuutoksen ohella juuri ihmisoikeuksien puute ja suoranainen sorto ajavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Lähtijöiden joukossa on monenlaisia ihmisiä, ja on realismia tunnistaa, että kansainvälisiä järjestelmiä käytetään myös väärin, ja että hädänalaisten siivellä liikkuu myös ihmisiä, joiden aikeet eivät ole hyviä. Tämän tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi niin kansainvälisen yhteistyön kuin omien turvapaikkajärjestelmiemme on oltava kunnossa.

Tehtävämme kansainvälisessä yhteisössä onkin ennen kaikkea tukea näiden alueiden kehitystä, jotta jokaisella olisi mahdollisuus elää ja voida hyvin omalla kotiseudullaan. Silläkin tavoin kannamme huolta Suomen turvallisuudesta ja kestokyvystä. Suomen on kehityspolitiikassaan panostettava siihen, missä meillä on eniten annettavaa: metsitykseen, bio- ja kiertotalouteen, koulutukseen ja tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen sekä laajemmin demokratian vahvistamiseen.