Keskustan turkulainen kansanedustaja Annika Saarikko on jättänyt opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen koulujen kerhotoiminnan turvaamisesta. Kunnille suunnattua kerhotoiminnan rahaa on nyt opetusministeriön budjetissa leikattu tuntuvasti.

Koulujen kerhoja toteutetaan nykyisellään aamu- ja iltapäivisin koulupäivän ympärillä. Kerhojen tavoitteena on saada aikaan säännöllistä, monipuolista, virkistävää, lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa. Jokaisella lapsella on erilaiset intressit harrastaa ja niinpä kerhon toiminta voi koostua esimerkiksi ulkoilusta, pelaamisesta, askartelusta, leipomisesta tai musiikista.

– Koulun kerhotoimintaa on kehitetty nyt aktiivisesti liki kymmenen vuoden ajan. Tätä ennen se ehdittiin kunnissa ajaa alas 1990-luvun laman seurauksena. Nyt toiminta on kuitenkin vakiintunut osaksi koulun arkea valtaosassa, käytännössä liki kaikissa suomalaisissa kouluissa, Saarikko sanoo.

Kerhoja on etenkin peruskoulun alaluokilla. Opettajat vastaavat valtaosasta kerhojen ohjaajina, mutta myös yhteistyö esimerkiksi järjestöjen kanssa on merkittävä voimavara. Toiminta on kehittämällä saatu kustannustehokkaaksi. Se on kuitenkin nojautunut opetusministeriön alaiseen erityisrahoitukseen.

– Parhaimmillaan valtion osuus kerhotoiminnan rahoituksesta on ollut liki 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Viime vuosina valtionavustusta on kuitenkin merkittävästi pienennetty, vaikka kerhot ovat kunnissa osoittautuneet varsin käytetyksi ja toimivaksi työmuodoksi.

Valtion ensi vuoden budjettiesitykseen on varattu rahaa kuntien järjestämään toimintaan anottavaksi vain 2,8 miljoonaa euroa. Summa on aiempia vuosia pienempi.

– Toivon, että eduskunnassa olisi viisautta korjata valtion budjettia tältä osalta ensi vuonna. Sillä olisi kauaskantoisia, hyviä vaikutuksia, Saarikko vetoaa.

Kerhoilla on tärkeä rooli syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Koulujen kerhoja tulisikin Saarikon mukaan kehittää entistä voimakkaammin siten, että mukaan saadaan myös niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta muutoin harrastaa.

– Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen ja tätä kerhot ovat oivallisesti turvaamassa, Saarikko linjaa.

Kuljetuksen piirissä olevien oppilaiden näkökulmasta kerhojen sijoittuminen aamu- ja iltapäiviin on ongelmallista. Kerhojen limittäminen koulupäivän sisälle palvelisi näidenkin oppilaiden harrastemahdollisuuksia huomattavasti paremmin.

– Joustavan koulupäivän pilottimallista on vuosilta 2013-2015 erittäin hyviä kokemuksia. Koulupäivän uudenlainen rytmitys tuotti kyseisessä pilotissa henkilöstölle ja oppilaille vaihtelua ja uutta sisältöä, jaksamista ja liikunnallisuutta. Tätä työtä pitäisi nyt jatkaa.