Keskusta – yhdessä ja yhteistyössä

Keskustan valtti on maltti. Se voi olla tylsää, mutta pidemmän päälle ainut järkevä linja. Siihen uskon vakaasti. Olemme kokoava voima. On poliittista heikkoutta luulla, että äänekkäimmät aina edustaisivat enemmistöä. Taidokkain poliittinen liike aistii väreitä hiljaisuudesta – kuuluuko tyytyväistä hyrinää vai onko jo niin hiljaista, että kuulemme vain poiskulkevien askelten rahinaa hiekkatiellä?

Suomessa on tilaa maltilliselle, mutta moniääniselle yleispuolueelle. Myönnämme, että asioissa on monta puolta. Voi olla tylsää, mutta totta. Olemme keskustalaisina lujia, itsepäisiäkin – mutta aina valmiina neuvottelemaan. Vaikka ääripäissä kuhistaan ja kuuluu kova mölinä, silti enemmän kuin moni vain haluaisi päättäjien puurtavan asioita, ymmärtävän arkisia huolia ja hoitavansa hommiaan kuten on luvannut.

Meiltä löytyy kyky yhteistyöhön. Keskusta on sovinnontekijä. Olemme omaleimaisia arvoissamme ja kyllä, myös itsepintaisia tavoitteissamme – mutta aina valmiita silti rakentamaan siltoja, sopimaan ja kantamaan vastuuta. Pidämme kiinni periaatteistamme, olemme niille uskollisia. Mutta tiedämme periaatteille löytyvän enemmän käyttöä, mikäli osaamme myös sopia asioista. Yksin voi olla ehdottoman oikeassa, porukalla voi saada jotakin aikaiseksi.

Olemme käyttäneet paljon energiaa pohtiessamme sitä, miten saatamme puolueena taipua ensiksi yhteistyöhön kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa ja nyt istumme demarivetoisessa hallituksessa vihreillä ja vasemmistolla täydennettynä. Melkein leimaamme itse itsemme takinkääntäjiksi kumppaneiden vaihduttua – ja minusta se on turhaa. Eikö tämä yhteistyökyky ja vahvuus sovittaa yhteen näkemyksiä ole juuri keskellä olemisen vahvin voima? Historiaamme mahtuu sinivihreää ja punamultaa ja vaikka mitä. Kyky yhteistyöhön laajalla poliittisella spektrillä ei siis ole viesti linjattomuudesta. Oleellisinta on säilyttää omaleimaisuus ja erottaa syvimmät periaatteet, joista ei tingi tiukimmissakaan neuvotteluissa. Keskustaa tarvitaan, jotta Suomi ei jatkossakaan ole poliittisten vakioblokkien maa.

Kelpaat sellaisena kuin olet

Meille Keskustassa suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Ajassamme on paljon sellaista, jossa näennäisesti sanomme hyväksyvämme toisemme, suorastaan puolustamme erilaisuutta – ja silti samaan aikaan rakennamme rajoja ja määrittelemme oikeanlaisen ihmisyyden ja elämän omasta katsannostamme käsin. Väitetään siis edustavansa suvaitsevaisuutta, tavoitellaan sen ihannetta, mutta samalla rakennetaan entistä tiukempaa koloa heille, jotka vain kelpaavat. Erityisen penseästi näennäis-suvaitsevaisuus suhtautuu heihin, joita pitää vanhanaikaisina, näkemyksiltään ahdasmielisinä tai ylipäätään menneisyyden vankeina. Suvaitsevaisuus-keskustelussa väistämättä arvot on läsnä vahvasti.

Keskustalle suvaitsevaisuus on jotakin enemmän, jotakin syvempää. Se on keskittymistä siihen, mikä meitä yhdistää, eikä siihen mikä meidät toisistamme erottaa. Se on liberaaliuden ja konservatismin leimakirveiden pitämistä tupessa. Suvaitsevaisuus tarkoittaa aitoa yritystä asettua toisen ihmisen asemaan, hänen elämänpiirinsä ja arvojensa ymmärtämistä ja näkemyksen kunnioittamista – ennen kaikkea kykyä keskustella vaikeistakin aiheista ja aitoa halua ymmärtää toista. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta toista ihmistä pitää aina kunnioittaa.

Tästä voit lukea lisää Keskustasta