Kolumni Mediuutisissa 27.4.2018

Sote-lakien hyväksyminen eduskunnassa kaartaa kohti loppusuoraa. Se näkyy myös kiihtyvänä keskusteluna julkisuudessa. Monia yksittäisiä kysymyksiä nostetaan nyt esiin – osa joko tarkoituksella tai tahattomasti asioita kärjistäen. Yksi keskustelua aiheuttaneista teemoista on liittynyt soten korvausmalleihin ja niiden laskentaperusteisiin.

Eräs keskeisistä uudistuksista sotessa on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus muuttuu tarveperusteiseksi. Jotta palveluntarpeeseen vastaava korvaus pystytään laskemaan mahdollisimman tarkkaan, tarvitaan kehittyneitä laskentamalleja. Tämä on ennen kaikkea paljon palveluja käyttävien etu.

Uudessa valinnanvapausmallissa maakunta vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja maksaa sote-keskuksille siitä, että ne hoitavat ihmisiä. Sote-keskuksille maksetaan korvausta pääosin sen perusteella, kuinka paljon niillä on asiakkaita. Kaikista asiakkaista ei kuitenkaan makseta samaa korvausta, koska toiset ihmiset tarvitsevat enemmän hoitoa ja palveluja kuin toiset.

Vähintään kaksi kolmasosaa sote-keskustuottajille maksettavasta korvauksesta muodostuu niin sanotusta kapitaatiosta, eli kiinteästä summasta, joka maksetaan hoidettavaa kohti. Kapitaatiokorvauksen lisäksi maksetaan suorite- ja kannustepohjaisia korvauksia.

Suoritepohjaisia korvauksia maksetaan esimerkiksi yksittäisistä hoitotoimenpiteistä. Kannustepohjaisten korvausten avulla taas maakunta voi maksaa sote-keskukselle hyvistä hoitotuloksista, kuten diabeteksen tai verenpainetaudin hoitotasapainon toteutumisesta.

Oikeanlaisten korvausten maksamiseen tarvitaan avuksi korvausmalli, jota THL parhaillaan valmistelee. Samankaltaisella mallilla valtio maksaa nykyisin kunnille valtionosuudet sote-palveluiden järjestämiseksi.

Yksilödatasta koostuvasta aineistosta laskettaisiin tilastollisilla menetelmillä kertoimet, joilla kuvataan tekijöitä, jotka vaikuttavat terveyspalvelujen käyttöön. Laskenta tehdään tutkimuseettisten periaatteiden mukaan siten, että se ei ole yksilöitävissä yhteen asiakkaaseen. Yksittäisestä asiakkaasta maksettavasta korvauksesta ei anneta tietoa palveluntuottajalle. Kaikki korvaukset maksetaan sote-keskuksille kokonaissummana, josta ei ole erotettavissa yksittäisten ihmisten osuuksia.

Sote-laeissa yksilön tietosuojaa ja -turvaa on pohdittu eri yhteyksissä huolella läpi valmistelun. Esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus on vaatinut ja vaatii yhä paljon punnintaa, miten sen vaateet otetaan huomioon kotimaisessa säädännössä.