Kun aika muuttuu, myös aluepolitiikan keinot muuttuvat

Kun aika muuttuu, myös aluepolitiikan keinot muuttuvat

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 20.10.2020 

Jussi Pullinen käsitteli kolumnissaan (HS 18.10.) etätyön ja alueellisemman Suomen mahdollisuuksia. Hän arvioi, että aluepolitiikka voi olla 2020-luvulla globaalikin ilmiö. Olen samaa mieltä.

Korona-aika on raivannut tietä hajautetusti toimivalle yhteiskunnalle. Myös ihmisten toiveet hyvän elämän edellytyksistä ovat murroksessa. Suhde luontoon tiivistyy. Moni haluaa olla lähellä ikääntyviä vanhempia, mikä johtaa reitin takaisin lapsuusmaisemiin. Moni myös toivoo useamman paikan elämää, jossa koteja on kaksi.

Opiskelu, työnteko ja yrittäminen onnistuvat paikasta riippumatta, kun elämisen edellytykset ovat koko maassa kunnossa. Peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia, liikenneyhteyksiä ja nopeita verkkoyhteyksiä on oltava kautta Suomen.

Autoa ja läppäriä pitää voida käyttää sujuvasti ja kohtuullisin kustannuksin koko maassa. Siksi huippunopeiden laajakaistayhteyksien rakentamiseen pitää lähivuosina panostaa, myös valtion rahaa. Dataan tai ihmisten liikkumiseen liittyvissä päätöksissä ihmisten tarpeet ja alueellinen oikeudenmukaisuus eivät saa jäädä muiden näkökulmien varjoon.

Valtiovallan tehtävä on huolehtia, että ihmisten toiveisiin vastataan ja elämisen edellytyksiä on tasa-arvoisesti koko maassa. Pätkivät verkkoyhteydet sekä autoilun hinnan tai sähkönsiirtomaksujen nousun jatkuminen ovat esimerkkejä arjen huolista, joihin pitää puuttua. Ihmisten pitää saada elää niin isoissa kaupungeissa, pikkukaupungeissa, kirkonkylissä kuin maaseutukylissäkin omien toiveidensa mukaan.

Valtion pitää myös itse asettua kehityksen kärkeen ja myöntää työntekijöilleen laajat etätyöoikeudet. Joustavuus tuo arjen mahdollisuuksia työntekijöille ja heidän perheilleen. Työtehtävien tekeminen ei saa olla postinumerosta kiinni. Valtion palveluja pitää olla koko Suomessa.

Pullinen kirjoitti ”keskusjohtoisesta aluebrutalismista”. Varmasti virheitäkin on tehty. Isossa kuvassa tässä maassa on kuitenkin yritetty tietoisella politiikalla keskittää ihmiset, palvelut ja työpaikat vain muutamiin isoimpiin kaupunkeihin. Muutaman vuoden takainen sadan suurkunnan hanke on tästä esimerkki.

Tämä ”keskittämisbrutalismi” on kaventanut ihmisten mahdollisuuksia ja tullut kalliiksi. Se on vanhaa politiikkaa. Kun opiskelussa, työnteossa ja yrittämisessä paikka menettää merkitystään, perusteet muuttaa tällainen meno vahvistuvat.

Aluepolitiikka on tuottanut laajasti hyvää. Esimerkiksi kattavan korkeakouluverkon merkitys ihmisille ja alueille tunnustetaan laajasti, vaikka puoli vuosisataa sitten sen rakentajat kohtasivat ankaraa arvostelua.

Aluepolitiikan keinot muuttuvat aikojen muuttuessa. Tavoitteet ovat silti samat: mahdollisuuksien rakentaminen kaikille suomalaisille, tasapainoisen aluekehityksen tukeminen sekä eriarvoisuuden torjuminen.