Suomalainen lastensuojelu on kulkenut kriisistä toiseen, kulloisenkin hallituksen kokoonpanosta riippumatta.
Lastensuojelun valvonnasta vastaavat viranomaiset yrittävät uhkasakoilla saada kunnat noudattamaan lakia. Tukea ei anneta perheille ajoissa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat pohjoismaisittain korkeita.
Lapset, äidit ja isät kokevat tulevansa huonosti kohdatuiksi. Työntekijät uupuvat eivätkä koe byrokratisoitunutta työotetta omakseen.
Juha Sipilän (kesk) hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on aloitettu määrätietoinen työ kierteen katkaisemiseksi. Jokainen maakunta on sitoutunut kokonaisvaltaiseen lasten ja perheiden palveluiden uudistukseen, jonka tavoitteena on antaa perheille sopivaa tukea oikeaan aikaan. Työtä tehdään lapsi- ja perhelähtöisesti hallinnonalojen – etenkin sivistystoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon – rajat ylittäen.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokoaminen kuntaa laajempiin yksiköihin antaa uudistustyölle hyvät lähtökohdat. Koko maakunnan voimin on mahdollista parantaa yhdenvertaisuutta ja kehittää osaamista myös erityistilanteissa.
On välttämätöntä, että lastensuojelulla on lähitulevaisuudessa nykyistä tiiviimpi yhteys lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluihin.
Perheiden on saatava tukea oikea-aikaisesti ja tarpeen mukaisesti, ja avun saamisen kynnyksen pitää olla matala. Näin tarvetta sijoittaa lapsia kodin ulkopuolelle voidaan vähentää. Tämä on niin lasten, vanhempien kuin veronmaksajienkin etu.
Uudistuksessa hyödynnetään monien kuntien hyviä kokemuksia vanhemmuuden tukemisesta ja perheiden luokse menevien palveluiden vahvistamisesta kotipalvelussa ja tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnassa.
Maakunnan vastuulle tulevien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä toisaalta kunnallisen varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilashuollon kuraattori- ja psykologipalveluiden välille on luotava toimivat yhteydet. Lasten, nuorten ja perheiden on saatava tarvitsemansa tuki nopeasti, ilman pompottelua luukulta toiselle.
Perhekeskuksen rooli monipuolisena vertaistuen ja moniammatillisen osaamisen keskuksena korostuu: neuvolan ympärille kootaan lapsen ja perheen tuki aivan uudella tavalla. Lastensuojelu on osa perhekeskuksen arkea, ja keskus on lapsille ja perheille matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Erityispalveluiden leiman poistaminen on välttämätöntä, jotta lapsi- ja perhelähtöinen toimintatapa toimii.
Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmista lapsille aiheutuvia haittoja on vähennettävä. On myös tuettava perheen vuorovaikutussuhteiden kohenemista ja harjoitettava vanhempien kotikasvatuksen taitoja. Tässäkin tarvitaan yhteistyötä lasten ja vanhempien sosiaali- ja terveyspalveluiden kesken.
Lastensuojelussakin toimintakulttuuria on uudistettava. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa maakunnat pilotoivat uudenlaista lastensuojelun toimintamallia, joka perustuu tutkimukseen ja kansainväliseen vertailuun. Malli korostaa ihmissuhteiden ylläpitämistä ja rakentamista: tämän lähestymistavan ydintä ovat perheterapeuttinen työote sekä eri alojen ammattilaisten tiimityöskentely. Siitä saadut kokemukset ovat erittäin lupaavia.
Lapselle ja nuorelle palvelut ovat ihmisiä. Vaikuttavuus paranee, kun lapset ja nuoret tuntevat ammattilaiset ja voivat luottaa heihin.
Muutosohjelmaa kehitetään lasten ja nuorten kokemusten perusteella. Esimerkiksi sijaishuollon valvonnassa kokeillaan uudenlaista vertaisarviointia ja lisätään lapsen oman kokemuksen kuuntelemista. Valvontaa pitää vielä tehostaa.
Hallituksen työn pohjana luovat monet selvitykset, muun muassa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan lastensuojelutyöryhmän raportti vuodelta 2013.
Tarkoitukseen osoitetaan myös julkisia varoja. Muutosohjelman toteuttamiseen on vuosille 2016-2018 varattu yhteensä 40 miljoonaa euroa. Lisäksi tällä hallituskaudella lastensuojelun kehittämiseen ja lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuden turvaamiseen kohdennetaan vuosittain 10 miljoonaa euroa aiempaa enemmän.
Uudet toimintatavat pitää juurruttaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen rakenteisiin. Kysymys on puolueiden yhteisistä tavoitteista, joihin myös kuntien ja maakuntien päättäjien on sitouduttava.
Julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksena.
