Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 14.1.2019

Suomen lomitusjärjestelmä on ainutlaatuinen. Se on keskeinen hyvinvointipolitiikkamme palanen, joka osaltaan varmistaa, että maamme väestölle riittää kotimaista ruokaa ja maaseutu säilyy elinvoimaisena.

Olen hyvilläni siitä, että maanviljelijöiden jaksamisen tueksi on lomituksen rinnalle kehittynyt myös muun muassa Välitä viljelijästä -hanke, jota nyt Sipilän hallituksen päätöksellä rahoitetaan entistä enemmän alkavana vuonna.

Lomitusjärjestelmä on yhdistelmä maatalouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikan ydintä – ja samalla suomalaisen työn sekä yrittäjyyden osanen.

Keskeisimpänä maanviljelijöiden sosiaalipalveluna lomitusta on kuitenkin välttämätön päivittää. Lomituksen historiaan tutustuessa huomaa, että järjestelmä on oikeastaan ollutkin aina alituisen muutoksen kohteena – elänyt ajan tarpeiden mukaan. Siksi lomituslainsäädäntöön valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä nytkin uudistuksia, tällä kertaa ennen kaikkea hallinnon näkökulmasta.

Kuten tiedämme, maatalous elää murroskautta. Takana on vaikeita kriisivuosia. Maanviljelijöiden määrä vähenee, ja se samalla vähentää myös lomituspalvelujen kysyntää. Toisaalta maatalousyritysten koon kasvu ja automaation lisääntyminen ovat haastaneet lomittajien osaamista.

Jatkossa lomituspalveluiden siirtyessä maakuntien vastuulle, pystytään suuremmilla hartioilla paremmin vastaamaan tähän tarpeeseen. Uskon, että siirrolla on myönteisiä vaikutuksia myös maatalousyrittäjien yhdenvertaiseen kohteluun eri puolilla Suomea.

Aiemmasta suunnitelmasta poiketen lomituslain muutoksia ei saatu tuotua tällä kaudella vielä eduskuntaan. Historiallisen iso ja harmillisen hitaastikin edennyt sote-maakunta-kokonaisuus on raivannut tieltään pienempiä uudistuksia.

Lomituksen käytänteisiinkin lakiehdotus tuo muutoksia. Uudistuksen sisällöllisessä ytimessä on turvata nykyinen henkilökohtainen lomaoikeus viljelijöille. Vuonna 2017 lausuntokierroksella ollutta mallia tilakohtaisuuteen siirtymisestä ei siis olla toteuttamassa.

Osaltaan tavoitteena on, että uudistus näkyisi lomittajille käytännön arjessa parempina työsuhteina ja toisaalta myös lomittajan palkanmaksajan nimen muutoksena.

Suomessa lomitus on osa maatalousyrittäjien sosiaalipalveluita, mutta EU-valtiontukilainsäädännön kannalta maatalousyrittäjien lomituspalvelut ovat alkutuotannon yritystukea. Tästä syystä suomalainen lomitusjärjestelmä on hyväksytettävä Euroopan komissiossa ja lomituslainsäädännön muutoksissa on huomioitava EU-valtiontukilainsäädännön vaatimukset.

EU-valtiontukilainsäädännön vaatimuksiin kuuluu muun muassa tuensaajien yhdenvertaisuus ja tuen kohdistuminen vain alkutuotantoon. Tästä syystä lomituspalvelujen saannin edellytyksistä on poistettava vaatimus maatalousyrittäjän myel-vakuutuksesta, ja jatkossa lomituspalveluja saisivat myös elinkeinoverotuksen piirissä olevat maatalousyrittäjät. Ajattelen, että tämä muutos on vahvistamassa myös uuden sukupolven haluja ja mahdollisuuksia jäädä pitämään kotitilaa.

Ravi- ja ratsukäyttöön oleva hevonen ei täytä alkutuotannon vaatimusta ja siitä syystä niitä ei voida enää lomittaa.

Lomittajien työoloja tulee parantaa, jotta he viihtyvät paremmin työssään ja tiloille on jatkossakin saatavilla osaavaa työvoimaa. Etenkin lomittajien osa-aikaisuutta halutaan vähentää. Tästä johtuen lomituspäivälle säädetään minimipituus, joka on kolme tuntia.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että maatalousyrittäjän tulee olla vähintään kolme tuntia kotieläinten hoitotöissä saadakseen lomituspalveluja. Lisäksi osalla tiloista maanviljelijöiden on pidettävä nykyiseen tapaan lomat yhtä aikaa, jotta lomittajien osa-aikaisuus vähenee. Tämä velvollisuus tulee jatkossa kaikille, joilla on enintään 30 kotieläinyksikköä.

Yrittäjälähtöisyyttä toteutetaan nostamalla itse hankitun lomituksen kustannuskorvauksen tasoa nykyiseen verrattuna.

Voimassa oleva lomituslainsäädäntö on vuosikymmenten kuluessa kehittynyt suhteellisen monimutkaiseksi. Uudistuksen yhtenä tavoitteena onkin lainsäädännön yksinkertaistaminen ja kolmen eri lomituspalvelulain (maatalousyrittäjät, turkistuottajat, poronhoitajat) keskinäisen yhdenmukaisuuden lisääminen.

Lomituksen osalta murrosvaihe 2020–2021 on haastava, koska yhtä aikaa on muuttumassa niin lainsäädäntö, tietojärjestelmät ja toiminnasta vastaavat tahot. Maakunnat ja uusi valvontaviranomainen Luova ovat vasta perusteilla. Ensimmäiseen maakuntavuoteen onkin syytä varautua tavallista suuremmalla joustavuudella, hyvillä hermoilla ja jopa ruutupaperilla tehtävällä hallinnollisella työllä.

Lainsäädännön sisältöön voi vielä vaikuttaa. Tavoitteena lomituslainsäädännönkin osalta on, että se saadaan lausuntokierrokselle vielä tämän kevään aikana, jotta uudella hallituksella on mahdollisuus antaa esitys nopeasti niin halutessaan.

Uudistukselle on tarve, mutta se tulee tehdä hallitusti palveluiden käyttäjien tarpeita kuunnellen.