Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.1.2024
”Hän repi oveni auki ja huusi, että jos en nyt laita auraa maahan, hän hakee pyssyn kotoa ja ampuu minut hyttiini.”
Yleisiä teitä Sauvossa auraava 23-vuotias Onni Laiho kertoi Turun sanomille (24.1.) tottuneensa uhkailuun ja käsimerkkeihin. Tappouhkaus sentään oli lajissaan ensimmäinen.
Kukapa meistä ei olisi sadatellut mielessään ärräpäitä, kun tiet tuiskuavat lunta täyteen tai jalkakäytävät ovat hiekoittamatta. Mutta mistä lähtien meistä tuli kansakunta, joka on niin ylenpalttisen vihainen kaikille ja kaikesta – ja sanoo sen päin naamaa?
Mistä lähtien me menetimme uskomme siihen, että ihmiset yrittävät vain parhaansa ja ovat lähtökohtaisesti hyviä?
Moni on valmis kertomaan, mitkä kaikki oikeudet juuri minulle kuuluvat, mutta kohtuullisen harva on valmis osoittamaan myötätuntoa ja ymmärrystä.
Samantapaisia syytöksiä kuulevat nykyään myös opettajat vanhemmilta, hoivakodin ammattilaiset omaisilta tai vaikkapa Kelan työntekijät sosiaaliturvaa tarvitsevilta.
On selvää, että lumiraivo tai hoivaraivo ovat oireita jostain syvemmästä. Huutaessaan lapsensa opettajalle vanhempi purkaa omaa pahaa oloaan ja pettymystään yhteiskuntaa kohtaan. Kun kukaan ei ole kuunnellut, jossain vaiheessa sitä alkaa huutamaan.
Eikä tätä kaikkea käytöstä ja kohtelua voi paikata vain rahalla. Vaikka maahan hankittaisiin tuhat uutta lumiauraa, joku raivostuisi jollain tienpätkällä silti. Koska niin monella on paha olla.
Meiltä on kadoksissa kyky asettua toisen asemaan. Onni ja muut lumenauraajat tekevät parhaansa. Lunta vain tulee niin pirun paljon.
Jos emme yritä ymmärtää toisiamme, miten yhteiskunta voi kestää? Ei se kestäkään, vaan natisee nyt jo luottamuspulassa liitoksistaan.
Osattomuuden juuresta kasvaa myös populismin nousu tai ääriliikkeiden kannatus.
Väärän mielipiteen omaavat virkamiehet uhataan laittaa kävelemään kassan kautta, hankala apulaisoikeuskansleri ansaitsisi potkut ja mädätetty Yleisradio joutaisi punavihreänä leikkuriin. Näinhän ne perussuomalaiset Suomea aikovat rakentaa. Amerikan malliin, Trumpin tiellä. Minun oikeuteni, minun totuuteni.
Lumiaurankuljettaja Laiho kertoi myös, että hän ei ole koskaan saanut yhdeltäkään autoilijalta koskaan kiitosta.
Ehkä myös tappouhkauksen suustaan sylkenyt on kokenut samoin. Että kukaan ei ole yhteiskunnassa katsonut kohti tai nähnyt hänessä piilevää hyvää ja lahjakasta. Sellainen kylvää vihan siemeniä.
Presidenttiehdokas Olli Rehn on kertonut kotoa saaneensa elämän evääksi ohjeen: ”Jokaista on katsottava samalta silmien tasalta.”
Sitä Rehn myös toteuttaa. Ja jos moni muukin haluaisi useammin nähdä toisessa ihmisessä olevan hyvän, tämä olisi vielä kauniimpi neljään vuodenajan maa.
