Blogi 8.8.2020
Pidän epäreiluna sitä, että perussuomalaiset ovat omineet omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä isänmaallisuuden käsitteen ja sen symbolit. Samalla niiden merkitystä on kavennettu. Isänmaallisuudelle on jäänyt vain ahdas kolo, ylhäältä saneltu tapa suhtautua Suomeen. Näin ei tulisi olla.
Suomalaisuutta on kaikki se, mikä ei sulje ketään pois. Se on ilo Iivo Niskasen mitalista, järven syleilystä viilenevä iho saunan jälkeen, ääneen hyräilty laulu ulkomaanreissulla kun paikallisesta radiosta kuuluu tuttu suomalainen kappale. Se on kaurapuuro, naapurin apu, pannullinen kahvia. Se on huutava kurki suolla, Mauno Koiviston hautajaiset, suomen kielen oppinut maahanmuuttaja, veteraanin hauras katse, yhtäläinen oppimisen oikeus, hiljainen ruuhkabussi, taloyhtiön talkoot ja tie, jonka varrella ei viiteenkymmeneen kilometriin tapahdu mitään.
Suomalaisuus on parhaimmillaan hiljaisuus – mutta ei sellainen vaivaannuttava, vaan sellainen, jossa mieli saa olla tyyni.
Suomalaisuus on sitä, että arvaa oman tilansa ja antaa arvon toiselle. Isänmaallisuus on ylpeyttä – mutta sellaista, joka ei kumpua muiden polkemisesta.
Isänmaa kumpuaa vapaudesta. Sitä ei koskaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä.
Isänmaa ei ole muuttumaton – on tarkoitus, että me muutamme sitä. Ylpeyteen Suomesta kuuluu kunnioitus mennyttä kohtaan ja halua vaalia traditiota. Perinteet luovat turvaa – ja hyvä niin. Silti isänmaallisuuden tärkein muoto on kirjoittaa sen tulevaa kertomusta.
Isänmaa on aina jotakin myös suhteutettuna muihin. Ei ole Suomea ilman kosketuspintaa muuhun maailmaan.
Isänmaallisuus ei ole sitä, että isänmaa-sanaa toistetaan joka paikassa. Isänmaallisuudella perustelu ei tee huonoista aikeista hyviä automaattisesti.
Isänmaallisuus on rohkeutta puolustaa sitä, mikä on meille arvokasta, jopa pyhää. On oikeus vaatia, että täällä kunnioitetaan lakia ja hyviä tapoja.
Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy, kun ihminen voi pitää huolta itsestään ja lähimmäisistään. Olla osa meitä. Kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän rakentamiseksi.
Me keskustassa olemme sinivalkoisia päivästä päivään tekojen kautta, ratsastamatta ulkoisilla kansallistunnuksilla. Emme tarvitse leijonavaakunaa vahvistamaan tekojemme tai sanojemme vakavuutta.
Isänmaallisuus on mielestämme jokapäiväistä työtä Suomen kehittämiseksi kuntien, kaupunkien, maakuntien, oman valtion ja Euroopankin tasolla. Meidän isänmaa -käsitteemme kattaa kaikki suomalaiset, Suomen kansalaiset emmekä jaa kansaa sillä tai tällä perusteella niihin ja näihin.
”Että jokaisella olisi isänmaa”. Se tarkoittaa myös rauhaa, ilman sotaa elettäviä rauhan päiviä, jossa ymmärrämme, miten maailmantalous toimii ja miten naapurivaltiot ja Eurooppa toimivat. Suomeen luottava ei pelkää kansojen välistä kanssakäymistä. Joka arvostaa omaa maatansa, osaa myös arvostaa muita.
Tulevaisuuteen katsova isänmaallisuus tarkoittaa, että koko Suomea rakennetaan sillä tavalla kestäväksi yhteiskunnaksi, että kestämme mitkä tahansa kriisit.
Ei ole sattumaa, että Suomessa on selvitty tähän asti näin hyvin koronakriisistä. Se johtuu paitsi ainakin mielikuvatasolla kuuliaisesta kansanluonteestamme, myös vahvasta luottamuksesta viranomaisiin ja poliittiseen järjestelmään. Tuo luottamus on ansaittua – ja se pitää ansaita jatkossakin joka päivä uudelleen.
