Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.7.2022

Tänään aukeavat kesän asuntomessujen portit Naantalin Luonnonmaalla. Sekä korona-aika että turvallisuusympäristön muutos heijastuvat myös asumisen ihanteisiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Kun maailmalla kuohuu tai terveysturvallisuus huojuu, käännymme sananmukaisesti kotiinpäin.

Koti kiinnostaa ja siltä halutaan enemmän. Koti tuo turvaa. Tarvitaan lisää tilaa paitsi oleiluun, myös työskentelyyn. Monipaikkainen työ- ja elämäntapa on tullut jäädäkseen. Ja halutaan vihreää, vehreää ja sinistä luontoa ympärille.

Tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia myös maaseudulle omavaraisen ja turvallisen asumisen ympäristönä. Edelleen jatkuva mökkibuumi todistaa samasta ilmiöstä.

Suomen Asuntomessujen teettämä Asumisen ihanteet –kyselytutkimus kuvaa hyvin kansalaismielipiteiden muutosta. Vuoden 2020 vastaavaan kyselyyn verrattuna omakotiasumisen suosio on kasvanut ja tilaa arvostetaan enemmän.

Kaupunkimaisen asuinympäristön houkuttelevuus on jonkin verran alentunut. Ihannekodin energiaomavaraisuuden merkitys on kasvanut selvästi.

Moni vastaaja kertoi arvostavansa sitä, että lapset ovat lähellä, on omaa pihaa ja rauhaa. Eräskin kommentti kuului: ”Ihanneasunnon tulisi olla omavarainen, siellä tulisi olla takka ja puukiuas varmistamaan lämmitys. Ihanneasunnossani olisi myös kaasuliesi, mistä en ole koskaan ennen haaveillut.”

On ymmärrettävää, että pitkittynyt poikkeustila korostaa asumiseen liittyvän omavaraisuuden ja turvallisuuden arvoja. Tämä näkyy esimerkiksi energiaomavaraisuuden tavoitteluna, oman kasvimaan ja läheltä saatavien luonnon antimien arvostuksena sekä siinä, että kodin tilat muuntuvat erilaisiin tarpeisiin. Punainen tupa ja perunamaa – siinä on ripaus nostalgiaa ja tulevaisuutta.

Vaikka asumisen omavaraisuuden merkitys kasvaa, on mahdollisuus omin varoin asumiseen yhä useamman kohdalla yhä haastavampaa. Oma koti on kullan kallis, monelle myös liian kallis.

Maan hallituksen puolella olemme tehneet useita päätöksiä, joilla esimerkiksi energiaremonttien kustannuskuormaa kevennetään. Syksyn budjettiriihessä tulemme tekemään lisää toimia, jotta ostovoima riittäisi.

Viime vuosina nähty asuntojen hintojen nousu etenkin kasvukeskuksissa yhdistettynä asuntolainojen saannin kiristymiseen ja parhaillaan koettavaan korkotason nousuun johtaa yhä useamman kohdalla siihen, että tulot tai vakuudet eivät riitä toiveita ja tarpeita vastaavan kodin hankintaan. Toisaalla maassa taas asuntojen arvot laskevat ja se estää lainan saannin.

Moni miettii aiheellisesti: riittävätkö tuloni sellaiseen kotiin, jonka minä tai perheeni tarvitsemme? Saanko pankista lainaa, pystynkö maksamaan sen takaisin pätkätöiden keskellä? Mistä saamme lisää tilaa, kun kotona pitäisi mahtua myös työskentelemään?

Ei ole myöskään oikein, että monelle pienituloiselle vuokra-asuminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tutkimusten mukaan se on kallein asumismuoto koko elämänkaaren mitassa.

Tarvitsemme omistusasumisen uudistuksen. Siihen sisältyy asumisoikeusasumisen ja osuuskunta-asumisen kehittäminen. Molempiin pitää olla mahdollisuus päästä kiinni kohtuullisella omalla rahalla, mutta silti saada asua kuin omassa kodissa.

Kynnys kohtuuhintaiseen omaan kotiin madaltuu myös, kun parannamme omistusasuntojen laina- ja takausmahdollisuuksia.