Skip to main content
Blogi

Omaehtoista elämää

By 17.2.201523 helmikuun, 2015No Comments4 min read

Punkyhtye Pertti Kurikan nimipäivät saattaa hyvinkin olla Suomen seuraava euroviisuedustaja. Kehitysvammaisille suunnatusta kulttuurityöpajasta alkunsa saanut bändi on omaleimaisuudessaan valloittava, jo yhden sortin ilmiö.

Minulla oli suuri ilo viime viikolla osallistua yhdessä Pentti Kurikan nimipäivien jäsenten kanssa keskustelijana Ylen Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan, jossa käsiteltiin kehitysvammaisuutta yhteiskunnassa. Meille politiikoille – Luojan kiiitos – jäi ohjelmassa pieni rooli ja ääneen pääsivät asianosaiset, kehitysvammaiset itse. Kokemus oli itselleni yksi työelämäni pysäyttävimpiä. Sellaista aitoutta, läsnäoloa ja elämänmakua pääsee harvoin aistimaan. Usein nimittäin näissä hommissa tunteet lakaistaan maton alle ja puheen parsi väännetään byrokratian kielelle. Tuossa illassa näin ei käynyt. Moni katsoja koki televisioruudun ääressä koskettavia hetkiä. Ääneen pääsivät myös kehitysvammaisten läheiset, joista kumpusi valtava rakkaus ja ymmärtämys erilaisuutta kohtaan.

”Minä, sinä tai kuka vaan voi vammautua tai sairastua vakavasti – mis­sä iässä tahansa. Jotkut meistä ovat syntymästään saakka vammai­sia. Tällöin tarvitaan yhteisvastuuta ja lähimmäisestä välittämistä, jotta muuttunut elämäntilanne ei nouse esteeksi ihmisarvoiselle elämälle.”

Edellä esitetty lause on siteeraus vuosi sitten julkaistusta keskustan poliittisesta muistiosta, jossa esitetään linjauksia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden parempaan arkeen. Paperin nimeksi annettiin kuvaavasti ”Omaehtoista elämää”. Se käsittelee laajasti erilaisia vammoja ja sairauksia yhteiskunnassamme.

Vaikka Pertti Kurikan nimipäivät -yhtye on murtanut monia myyttejä kehitysvammaisuudesta, on yhteiskunnassa yhä paljon tehtävää heidän hyväkseen. Eristämisen ja leimaamisen traditio on historiassamme siinä määrin pitkä, että muutokset eivät ole nopeita. Noin 30 000 kehitysvammaisen joukossa on yhtä monta erilaista elämäntarinaa. Osa tarvitsee yhteiskunnan tukea vuorokauden ympäri, osa pärjää käytännössä omillaan.

Kehitysvammaisten arkimurheisiin tutustuessa esiin on noussut muutama selkeä teema. Ne kirjattiin tavoitteiksi myös keskustan papereihin. Vammaisille ihmisille tulee lainsäädännöllä turvata omien valintojen mahdol­listaminen ja inhimillinen elämä. Lähtökohtana tulee olla yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja itsemää­räämisoikeus.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa on tärkeää tavoitella kaikkien väestöryhmien, erilaisten ihmisten, kohtaamista samoissa elinympäristöissä. Sairaan tai vammaisen kuuluu saada kokea olevansa vertaisena muiden joukossa. Osana tätä tulee saattaa päätökseen eettisesti haastava ja käytännössä monimutkainen itsemäärämisoikeuteen liittyvä lainsäädäntö ja täten kyetä ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevä yleissopimus.

Käytännön elämässä kehitysvammaisten ihmisten osalta esiin nousee vahvasti laitosasumisen purkutavoitteen toteutuminen. Vammaisellakin ihmisellä pitää olla oikeus kotiin tai vähintään kodinomaiseen asumiseen. Osana tätä tavoitetta tulee kilpailutuksia ja hankintalainsäädäntöä kyetä soveltamaan niin, että kenenkään koti ei ole julkisen hallinnon kauppatavaraa säännöllisin väliajoin.

Kehitysvammaisissa ihmisissä on paljon potentiaalia. Omavoimaisuuteen täytyy kannustaa. Monin paikoin vanhantyylinen päiväkeskustoiminta on aikansa elänyttä. Tavalliset työpaikat – yritykset ja julkinen puoli – voisi aivan hyvin toimia työllistäjänä myös vammaiselle ihmiselle. Vajaakuntoisuus ja osatyökykyisyys pitää yhteiskunnan kannusteilla ja taloudellisella tuella ottaa käyttöön. Puheenjohtajamme Juha Sipilä kertoo usein esimerkkiä yritysajoiltaan, jolloin havaitsi maailmalla osatyökykyisten työllistäminen olevan ylpeyden aihe ja yrityksen kilpailukykyetu. Näin voisi olla meilläkin, jos vain päätämme niin.

Alkiolaiseen maailmankuvaamme kuuluu oleellisella tavalla ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja omavoimaisuuden tukeminen. Pertti Kurikan nimipäivät on ilmiö, joka tuo erilaisuuden valoon ja muistuttaa meitä siitä, että älylliset taidot tai toimintakyky eivät voit eivätkä saa olla ainoita ihmisyyden mittareita. Vahvuus ja voima voivat olla jotain ihan muutakin.

Kun talouden ajat ovat vaikeat, ei inhimillisyyttä sovi silti unohtaa. Eikä ainakaan heitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa jo valmiiksi.

(Kirjoituksesta lyhennelmä julkaistu Suomenmaassa 17.2.2015)