Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta takaa jokaiselle maksuttoman koulutuksen ja avustaa sitä vielä toisesta asteesta ylöspäin opintotuella. Kansainvälisessä vertailussa järjestelmämme on ainutlaatuisen upea.
Muuttuvassa maailmassa harva kuitenkaan enää pärjää yhdellä tutkinnolla tai saa leipänsä koko työuran mitalla samalta työnantajalta. Yhä enemmän edessämme on elinikäisen oppimisen ketju.
Vaikka suoranaista alanvaihtoa ei tavoittelisikaan, tutussakin työssä osaaminen kaipaa päivitystä tai uuden tutkinnon tuomaa mahdollisuutta edetä uralla eteenpäin. Aina tarve uuteen koulutukseen ei johdu vain omasta kehittymisen halusta, vaan siihen ajaa myös ympäröivän todellisuuden muutos. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä joka kolmas työtehtävä tai ammatti tulee katoamaan esimerkiksi digitalisaation myötä.
On onni sekä työnantajalle että työntekijälle, jos tämänkaltaisessa tilanteessa työntekijällä on mahdollisuus kehittää itseään lisäopinnoilla. Varsin usein työntekijän työmotivaatio säilyy tai jopa paranee. Työnteossa laatu kasvaa ja työnantaja saa innostuneen sekä osaavan jäsenen tiimiinsä. Win-win –tilanne, voisi todeta.
Sekä työtä tukeviin lisäopintoihin tai ammatilliseen uudelleenkoulutukseen on mahdollista hakea kahdeksan vuoden työkokemuksen jälkeen opintovapaata sekä aikuiskoulutustukea Koulutusrahastolta.
Taloudellisesti huonot ajat vaativat kuitenkin poikkeuksellisen rajuja toimenpiteitä ja viime keväisten hallitusneuvotteluiden jopa surullinenkin lopputulos oli se, että aikuiskoulutustuen valtion tukema osuus suunniteltiin käytännössä ajettavan alas.
Tämä olisi ollut virhe – niin uutta työuran suuntaa etsivien ihmisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Aikuiskoulutustuen käyttö on ollut kasvavaa. Vuonna 2015 tukea päätoimiseen opiskeluun sai noin 20 000 henkilöä. Heistä 90 prosenttia tähtäsi uuteen tutkintoon. Enemmistö tuen saajista oli naisia, neljä kymmenestä sote-alalta. Tuensaajien keski-ikä oli yllättävän alhainen, 38 vuotta.
Tilanne on onneksi monien käänteiden jälkeen saatu käännettyä huomattavasti parempaan asentoon. On sääli, että melkein harmaaseen katveeseen on jäänyt tieto siitä, että pitkäjänteisten neuvotteluiden ja työmarkkinajärjestöjen tilannetajun tuloksena kilpailukykysopimuksen kautta aikuiskoulutustuki on saamassa jatkoa kohtuullisena etuutena. Heikennyksiä tukeen tulee, mutta tilanteesta on kuitenkin syytä melkein riemuita – opiskelu aikuiskoulutustuen turvin kuitenkin säilyy.
Jatkossa aikuiskoulutustukea saa enimmillään neljä kuukautta lyhyemmälle ajalle kuin nyt, yhteensä 15 kuukaudelle. Tukisumma alenee hieman. Alustavan arvion mukaan keskimääräistä aikuiskoulutustukea saavalla tuki pienenisi noin 60 euroa kuukaudessa. Tuen perusosaa ei muuteta lainamuotoiseksi, kuten jossain vaiheessa kaavailtiin, mutta valtio luopuu aikuiskoulutustuen perusosan rahoituksesta. Tuen rahoitus tulee jatkossa työttömyysvakuutusrahastosta. Rahasto puolestaan kerää tulonsa maksuina työnantajilta ja palkansaajilta. Jäljelle jäävä rahoitusosuus katetaan Työttömyysvakuutusrahaston tuotoilla.
Muutosten on kaavailtu astuvan voimaan vuonna 2017. Aikuiskoulutustuesta hyötyvät kaikki. Se on muun muassa oiva lääke työttömyyttä vastaan.