Uu­dis­te­taan per­he­va­paat!

Tätä huu­de­taan nyt mo­nes­ta suun­nas­ta.

Il­man muu­ta. Uudis­te­taan vaan. Mut­ta mie­ti­tään en­sin, et­tä mik­si ja mi­ten.

Ja aloite­taan yh­des­sä niis­tä koh­dis­ta, jot­ka oi­ke­as­ti ovat ongelmista isoimpia.

Suo­meen pi­tää luo­da kai­kil­la aloil­la ai­to mah­dol­li­suus osa-ai­ka­työhön. Se ei ole ra­ketti­tie­det­tä, se on jär­jes­te­ly­ky­sy­mys.

Kes­kus­ta on val­mis tar­kas­te­le­maan jous­ta­van sekä osit­tai­sen hoi­to­rahan mal­lia ja te­kemään sii­hen pa­ran­nuk­sia.

Voi­massa oleva jous­ta­van hoi­to­ra­han malli, ta­lou­del­linen tuki pie­nen lap­sen van­hem­man osit­tai­seen töihinpa­luu­seen on si­nän­sä hyvä etuus, jota kui­ten­kin hyö­dyn­ne­tään käsit­tä­mät­tömän vä­hän.

Oli­si hyvä sel­vit­tää, mik­si näin on.

Kut­sun syk­syn alus­sa työ­mark­ki­na­jär­jes­töjen edus­ta­jat – niin pal­kan­saajien kuin työ­nan­ta­jien puolel­ta – kes­kus­telemaan sii­tä, mi­ten osa-ai­ka­työ oli­si äideil­le ja isil­le to­del­li­nen mahdol­li­suus.

Yksi syy vähäi­seen käyttöön voi ol­la järjes­tel­män se­ka­vuus; erik­seen ni­mit­täin on osit­tai­sen hoi­to­ra­han mal­li, joka on suun­nat­tu 1. ja 2. luok­ka­lai­sen van­hem­pien työ­ajan joustoon.

Eh­dot ja tu­ki­sum­mat vai­kut­ta­vat mo­ni­mut­kai­sil­ta. Jous­ta­van hoi­to­ra­han suuruus kol­mi­päi­väis­tä viik­koa te­ke­väl­le van­hem­mal­le on 241 eu­roa kuus­sa.

Ver­tai­lun vuok­si to­det­ta­koon, et­tä ko­ko­ai­kai­sen ko­to­na olon hoi­to­ra­ha yh­des­tä lap­ses­ta on 338 eu­ron suu­rui­nen.

Ruotsis­sa jous­ta­va työ­elä­män las­ten van­hem­mil­le on ar­kea, nor­maa­lia ja hy­väksyt­tä­vää – Suo­mes­sa taas työ­e­lä­män kult­tuu­ril­le vie­ras­ta.

Jous­to­toi­veis­ta lap­sen vuok­si – niin taa­pe­ron kuin eka­luok­ka­lai­senkin – pi­tää meil­lä tun­tea kummal­lis­ta syyl­li­syyt­tä.

Sen pitää loppua.

Lapsi on pa­ras syy jo­kai­sel­le van­hem­mal­le läh­teä töis­tä ajois­sa tai so­vi­tus­ti ly­hen­tää työ­ai­kaa tie­tys­sä elä­mänvai­hees­sa.

Osit­tai­sen töi­hin­pa­luun mah­dol­lis­ta­mi­nen oli­si myös ai­to tasa-ar­vo­te­ko nai­sil­le ja vähen­täi­si pit­kit­ty­nei­tä nais­ten per­he­va­pai­ta.

Se myös mur­tai­si on/off -muu­rin työ­e­lä­mämä­me ympä­ril­tä. Tämä kaik­ki edel­lyttää myös päivä­hoi­to­järjes­telmän muutos­ta.

Var­hais­kas­va­tuk­sen mak­su­pe­rus­tei­suus on ky­et­tä­vä kun­nis­sa muut­ta­maan tunti­pe­rus­tei­sek­si.

Se te­kee työ­e­lä­män jous­tois­ta ai­dos­ti mah­dol­li­sia.

Roh­kai­sen opetus­ministe­riä luo­maan tun­ti­pe­rus­tei­ses­ta var­hais­kas­va­tuk­sen mak­su­mal­lis­ta kan­sallisen rat­kai­sun, jos­sa hyö­dyn­ne­tään jo nyt toi­mi­vik­si ha­vait­tu ­ja kun­ta­ta­son käy­tän­tö­jä ja di­gi­taa­lisia rat­kai­su­ja.

Työ- ja per­he-elä­mä ovat so­vi­tet­ta­vis­sa yh­teen, mut­ta se vaa­tii yh­teis­kunnal­ta pa­nos­tuksia.

Nii­hin olem­me val­mii­ta.

 

Kirjoitus julkaistuu Suomenmaa-lehden blogina