Kyllähän sitä nyt vähän säikähti. Virallisen näköinen kirjekuori. Sentään toki saavutti minut lopulta – kiva sinänsä vaikka kotiosoite oli vanhentunut.

Tunnustan reilusti, että patologian ensimmäinen mielleyhtymä maallikolle on kuolema. Avattu ruumis ja taakse jäänyt elämä.

Kuva060918(1)

Kirje kuitenkin olikin tervehdys hyvinvointivaltiolta. Kutsu ikäkausiseulontaan kohdunkaulasyöpää vastaan.

Nainen, täytät kolmekymmentäviisi. ”Kotikuntasi tarjoaa määräajoin toistuvat solututkimukset naisväestölleen.”

Mutta sitä tässä vaan mietin, että voisiko tätä mitenkään tehdä jotenkin asiakasystävällisemmin ja ihmisläheisemmin.

En sentään toki vaadi, että paperi olisi väriprintterillä tulostettu, mutta ei tämä laskun näköinen virallinen dokumenttikaan voi ainut tapa olla.

Ja ennen kuin tätä ehditään tuomita kiittämättömäksi kitinäksi tai markkinamallin mainostukseksi ja laboranttien lyömiseksi – mietitään vielä hetki.

Ruuhkavuosia eleleville naisille kirjepostissa saapuva valmiiksi ilmoitettu päivä ja kellonaika ovat vähän nihkeitä järjestettäväksi. Hyvä kun postin ehtii ja muistaa lukea, niin vähän sitä enää edes tulee. Toki postin avaamisen todennäköisyyttä lisää verrattain harvinaisempi lähettäjä.

Vastaanottaisin mielelläni verbaalista ilotulitusta säkenöivän kirjeen, joka muistuttaisi seulontojen pelastavasta vaikutuksesta, veronmaksajan saamista vastineesta rahoilleen, naiseuden ihmeellisistä vuosista ja kertoisi samalla vielä sopivan konkreettisesti, että mitä seulonnassa oikeasti tehdään.

Kirje voisi ylpeänä muistuttaa: Sisko, Suomi pitää Sinusta huolta.

Sen sijaan se muistuttaa siitä, että kuukautisten aikana ei kannata tulla.

Ps. Mahtava asia – meistä seulontaikäisistä naisista 70 prosenttia vastaa kuitenkin kutsuun tulla tutkimuksiin! Niin minäkin. Toivottavasti Sinäkin.