Moni suomalainen joutuu nyt kamppailemaan kohonneiden elinkustannusten kanssa. Hinnat nousivat viime vuonna nopeimmin kuin kertaakaan 40 vuoteen. Venäjän julman hyökkäyssodan seuraukset tuntuvat meidän kaikkien arjessa.
Inflaatio laukkaa ja sitä hillitäkseen joutuu Euroopan keskuspankki nostamaan korkoja. Monessa asuntovelkaisessa perheessä odotetaan nyt kauhulla seuraavaa korontarkistuspäivää. Suomalaiset kotitaloudet ovat kyllä varautuneet talouden shokkeihin, mutta nyt niitä vyöryy päälle kerralla useampia.
Yleisin korkomme, vuoden euribor, oli miinusmerkkinen yli kuuden vuoden ajan, aina huhtikuuhun 2022 saakka. Suomalaiset perheet ehtivät pitkään hyötyä nollakorkojen halvan lainan ajasta, tottuakin siihen. Nyt tilanne on täysin toinen. Korkojen nousu iskee kipeästi tavallisen suomalaisen asuntovelallisen kukkaroon.
Asuntovelkaisia asuntokuntia on yli 800 000. Vuoden euribor on nyt 3,3 prosenttia. Jos vuotuinen korontarkistuspäivä on näinä päivinä, pomppaa monessa perheessä lainan korko kertarysäyksellä neljään prosenttiin.
Savon Sanomat kiinnitti pääkirjoituksessaan tällä viikolla (13.1.2023) aivan oikein huomiota siihen, että nousevat korot ajavat kaikkein tiukimmalle lapsiperheet.
Tiedämme, että velkaisimpia suomalaisia ovat juuri kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Ei voi olla väärin haluta itse omistaa kotinsa vuokralla asumisen sijaan. Se tarkoittaa, että monella perheellä on paljon lainaa. Keskimäärin kahden aikuisen velallisella lapsiperheellä on lainaa reilut 150 000 euroa. Neljän prosentin korkomenolla tämä tarkoittaa 6000 euroa vuodessa. Se on 500 euroa kuukaudessa pelkästään korkomenoihin. Vähintäänkin yhtä tiukilla ovat velalliset yksinhuoltajat. Heillä on velkaa keskimäärin reilut 70 000 euroa. Lapsiperheet ovat nyt tosi kovilla.
Olen hämmentynyt siitä, että tätä laajaa suomalaisten joukkoa maan vasemmistopuolueet Sanna Marinin (sd.) johdolla surutta määrittävät yhteiskunnan hyväosaisimmiksi, suurten asuntojen ja suurien lainojen joukoksi. Heitäkin joukossa on, mutta kyllä liki miljoonan asuntovelallisen keskuudessa on hyvin monta arkitodellisuutta – eivätkä kaikki heistä ole erityisen hyväosaisia. Valtaosa heistä on maatamme rakentavia työssä käyviä ihmisiä, jotka haluavat pärjätä palkallaan.
Suomessa on kolmen vaalikauden aikana asteittain poistettu oman asunnon asuntolainojen korko-vähennysoikeus. Perusteluna oli muun muassa se, että vähennysoikeuden poistaminen voi alentaa asuntojen myyntihinnoittelua. Se puolestaan olisi asuntopoliittisesti hyvä muutos.
Perusteluna on kuultu myös, että poisto yhdenvertaistaa omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun. Tältä osin kauneus on kuitenkin katsojan silmässä.
On totta, että vuokra-asujat eivät voi vähentää asuntolainan korkomenoja. Sen sijaan on kuitenkin niin, että vuokralaisen asunnon omistava sijoittaja näin voi tehdä – edelleen. Sijoitusasuntojen korot ovat yhä vähennyskelpoisia samalla tavalla kuin muutkin tulonhankkimismenot.
Korkovähennyksen asteittainen poistaminen on tehty matalien ja nollakorkojen oloissa. Nykyisistäkin koroista voi vielä sanoa, että taso on historia huomioiden yhä varsin kohtuullinen. Ei 3-4 prosentin koroissa sinänsä ole mitään erityistä. Suomalaiset asuntolainat on myöntöhetkellä riski-testattu selvästi korkeammalla kuuden prosentin korolla.
Olen korkojen nousun vaikutuksesta silti perustellusti huolissani. Se mikä voi taloustieteilijöiden katsantokannasta näyttää kohtuulliselta voi tavallisen ihmisen arjessa olla ylitsepääsemätöntä, etenkin yhdistettynä muun kustannusten nousun kanssa.
Emme voi ajautua tilanteeseen, jossa iso joukko perheitä joutuu myymään kotinsa, koska he eivät selviä korkomenoista. Emmekä voi myöskään ajautua tilanteeseen, jossa asunto-osakeyhtiöitä ajautuu laajasti ongelmiin sen vuoksi, etteivät osakkaat kykene maksamaan vastikkeitaan. Se vasta kalliiksi tulisikin.
Tämän vuoksi olen pyytänyt, että valtiovarainministeriössä tehdään seuraavan hallituksen neuvotteluita varten selvitys, jossa arvioidaan asunto-, korko- ja lainamarkkinoiden viime aikojen muutosta, näkymiä ja niiden seurauksena tarvittavia toimia. Kyse on aivan tavallisten suomalaisten kodeista, ei suinkaan mistään rikkaiden etuudesta.
Kyse on suomalaisten pärjäämisestä tilanteessa, joihin he eivät ole itse syyllisiä. Kyse on siitä, että perheillä on jatkossakin oltava mahdollisuus oman kodin omistamiseen.
