Keskustan puoluevaltuuston kokous 25.-26.11.2023 Lahti
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko
Muutosvarauksin
Hyvät puoluevaltuutetut
Aatesisaret- ja veljet!
Kokoonnumme yhteen aikana, jota historiankirjoitus tulee joskus muistelemaan suomalaista yhteiskuntaa ravistelleena taitekohtana.
Mennyttä tutkiessa hahmotamme, miten aika ikään kuin tietyissä kohdin näyttää tiivistyneen. Taaksepäin katsoessa havaitsee, miten asiat niputtuvat, kerralla tapahtuu paljon – liikaakin. Nyt taitaa taas olla sellainen aika.
Edessäpäin on paljon sumua. Vanhaa murretaan. Länsimaista oikeusvaltiota, yhteiskuntajärjestystä ja arvojamme haastetaan, sodan sanasto ja varautumisen vaade ovat astuneet arkeemme.
2020-luku on avautunut ajanjaksona, jossa montaa totuttua pitää ajatella toisin ja kriisit seuraavat toisiaan. On pintaan purskahtavaa pahuutta ja julmuutta, sotaa lähellä Ukrainassa ja tappamista Lähi-idässä. On hiljaa hiipiviä kriisejä, kuten valtion talouden hapertunut pohja ja vinoutunut ikäpyramidi. On hyvinvointiyhteiskunnan ihanne, jonka sisään on kasvanut kuiluja sekä osattomuutta ja eriarvoisuutta. On ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen, joissa ihmisen lyhytnäköinen itsekkyys puskee pintaan.
Hyvät kuulijat,
Me saimme elää 24.2.2022 saakka siinä onnellisessa käsityksessä, että Eurooppaan syntyy oman sukupolvemme jälkeen vielä useampi kokonainen sukupolvi, jolla ei olisi omakohtaisia kokemuksia sodasta.
Veteraanien muistoa vaalitaan ja kunnioitetaan, oma historiamme tunnetaan. Ja koskaan emme unohda. Mutta silti minäkin kuvittelin, että konkreettinen pelko vieraasta vallasta ja oman maan itsenäisyydestä ei enää minun elinaikanani palaisi Suomeen.
Myös eurooppalaisittain ehdittiin kasvaa ajatukseen siitä, että kansainvälinen yhteistyö voi tulevaisuudessa keskittyä muihin hyveisiin kun pysyvä rauha on maanosaamme saavutettu.
Niin uskoin ja opetin lapseni uskomaan. Vähänpä tiesin. Sotauutiset maailmalta, mutta myös Euroopasta, meiltä ja meidän naapuristamme, ovat järkyttäviä. Turvallisuudentunteemme on pysyvästi muuttunut, peruskallioomme on tullut särö.
Hyvät kuulijat,
Samalla kun geopolitiikan mannerlaatat järkkyvät, Suomen turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut pysyvästi.
Suomesta on tullut NATOn jäsen. Ei enää koskaan yksin. Ei enää koskaan yksin.
Myös toinen kenraali Ehnroothin lausahdus on viime aikoina pyörinyt mielessäni: Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa. Pidetään Suomi Suomena.
Vahva oma maanpuolustus on turvallisuutemme perusta myös jatkossa ja se tekee meistä vahvan puolustusliiton jäsenen.
Samalla arvioin, että ihmiset vaativat Euroopan unionia palaamaan juurilleen: EU:n tavoitteeksi pitää palauttaa pysyvä rauha Euroopassa. Unionin täytyy ponnistella rauhan eteen kaikilla rintamilla saadakseen jatkaa toimiaan sisämarkkinoiden ja talouskasvun eteen.
Hyvät kuulijat,
Venäjä koettelee nyt koko maanosaa ja maailmaa, nyt myös erityisesti meitä. Joko kiusatakseen tai harhauttaakseen katseemme brutaalista ja laittomasta sodastaan Ukrainassa.
Mutta me emme taivu. Ja me tuemme Ukrainaa, joka taistelee kaikkien eurooppalaisten vapauden puolesta. Meidän kaikkien puolesta.
Haluan erikseen alleviivata, että kaikki Venäjän meihin kohdistamat painostustoimet pitää ottaa vakavasti, torjua ne ripeästi ja olla poikkeuksellisen lujia ja kykeneviä yhteistyöhön.
Suurin lahja Putinille olisi toisiaan vastaan kääntyvä, keskenään riitelevä kansa, joka uskoo valheita toisistaan. Sitä lahjaa meidän ei kannata antaa.
Itärajalla tapahtuvan välineellistetyn maahanmuuton asiassa Orpon hallitus on toiminut oikein. Viime vaalikaudella uudistimme yhdessä rajavartiolain ja laitoimme voimavaroja rajaturvallisuuden parantamiseen. Vain määrätietoinen rajan sulkeminen on riittävä signaali Venäjälle.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Ja se jos mikä, on yhteinen asia yli hallitus-oppositiorajojen.
Hyvät kuulijat,
Suomalaiset ovat aina vaikeina aikoina etsineet tasavallan presidentistä suunnannäyttäjää ja vakaata johtajaa kansalle.
Ei tarvita ristiriitojen kylväjiä, ei ääripäiden äkkivääryyttä. Avoimuutta, suoraa puhetta ja näkemyksellisyyttä sen sijaan kaivataan enemmän kuin aikoihin.
Kuulimme tänään ja vakuutuimme taas kerran siitä, miten valmis Olli Rehn on johtamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hän ei väistä vastuuta, hän katsoo silmien tasalta ja mikä tärkeintä: hän tuntee koko maan.
Tammikuun vaali on näkemykseni mukaan vaali, jolla on kolme ulottuvuutta.
Se on henkilövaali, se on linjavaali, se on tyylivaali.
Mitä tarkoitan tällä:
Suomalaiset saavat valita tasavaltaan presidentin poikkeuksellisen kovatasoisten kärkiehdokkaiden joukosta. Se kertoo maastamme hyvää. Olemme onnekkaita.
Olli Rehnin ansioluettelo ja kokemus on kiistattoman kova. Niin myös monen muun. Jokainen kärkiehdokas tuntee asiansa ja jokainen heistä osaa fundeerata maailman menoa ansiokkaasti.
Presidentin valinnassa ansioluetteloa ja tietopohjaa oleellisempaa onkin, kuka ehdokkaista kykenee heistä parhaiten yhdistämään suomalaisia? Kuka on vakain voima, joka osaa sovitella yhteen moniäänisen maisemat tunnot?
Entä kuka heistä parhaiten jatkaisi presidentti Niinistön linjaa, työtä ja tyyliä? Niinistö on hoitanut tehtäväänsä ajan murroksessa menestyksekkäästi, ja siitä me keskustalaiset lausumme syvän kiitoksen. Sitä työtä pitää jatkaa.
Kuka uskaltaa johtaa ja osaa toimia panikoitumatta myös myrskyn silmässä? Kenen tyyliin luottaisit tiukimmassa käänteessä? Kehen voisit varmimmin nojata siinä hetkessä kun Suomi on vaarassa? Kenen pää kestää? Kenestä voit olla varma, että hän valitsee aina oman isänmaan edun ensin? Tätä rohkaisen äänestäjiä miettimään.
Tasavallan presidentti on myös arvojohtaja. Hänen olemuksensa ja näkemyksenä heijastelee Suomen suuntaan ja tunnelmaan. Presidentin pitää uskaltaa myös johtaa.
Sisäpoliittisissa kysymyksissä ehdokkaiden välille muodostuu myös todellisia eroja. Oikealle, vasemmalle – ja sitten vakaasti keskelle. Suomi ei kaipaa johtajaa, joka kärjistää, vaan Suomi tarvitsee presidentin, joka rakentaa. Eikä rakennusmieheksi – yhdistäjäksi – voi vain ilmoittaa ryhtyvänsä osana brändikampanjaa, sellaisesta tarvitaan näyttöjä.
Olli Rehn – vakaa kuin kallio. Me keskustalaiset seisomme Ollin kalliolla. Ja olemme käärineet hihamme, työ kohti toista kierrosta ja Mäntyniemeä on käynnissä. Valtaosa suomalaisista kiinnostuu vaaleista vasta nyt ja ystävät hyvät, tämä asetelma menee vielä moneen kertaan uusiksi. Siitä me pidämme huolen. Kärjessä hiihtävillä on riski uuvahtaa.
Muistakaa, että yhtään ääntä ei ole vielä annettu.
Hyvät keskustalaiset,
Suomalaisen yhteiskunnan menestys on rakentunut vahvalle yhteistyön perinteelle. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila kuvaili asiaa viisaasti pitkällä kokemuksellaan viime viikonloppuna Etelä-Hämeessä näin:
”Vielä reilu vuosikymmen sitten Suomea ja sen eri puolueita yhdisti ainakin jollain tavalla tulevaisuuden yhdessä rakentaminen poliittisen keskustan suuntaan. Muiden puolueiden ”keskustalaisuus” näkyi myös sovittelevana ja yhteistä ymmärrystä hakevana politiikan tekotapana.”
Samaa politiikan muutoksen huolta jakoi Keskustan ryhmäpuheessa nuorten tilannetta käsitelleessä välikysymyksessä Olga Oinas-Panuma, eduskunnan nuorin kansanedustaja. Hän oli harmissaan politiikan lyhyestä sihdistä, erityisesti mielenterveyden kriisin hoidossa. Hän totesi:
”Ongelma on, että politiikassa etsitään pikavoittoja, korkeintaan vaalikausi kerrallaan. Tehdään pieniä askelia, joilla tilannetta yritetään hallita, mutta luisutaan pikkuhiljaa kohti rotkoa.”
Haluan, että tässä Suomi muuttuu. Miksi? Siksi, että ratkaistavat asiat ovat isoja ja yhteisiä. Siksi, että ne koskettavat jokaista suomalaista henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Siksi, että vastakkainasettelu ja tempoileva politiikka ei johda suomalaisten arjen ja tämän maan pärjäämisen kannalta yhtään mihinkään.
Mennyt aika ei palaa, mutta menneestä voi oppia.
Jotta sovintoja syntyy ja Suomi menee eteenpäin kauas tulevaisuuteen katsoen, se tarvitsee vahvan Keskustan.
Meillä on vain yksi, selkeä ja yhteinen päämäärä: varmistaa, että Suomessa on jatkossakin poliittinen liike, joka rakentaa toimintansa maltille, yhteistyölle ja ratkaisuille. Aina ratkaisuille. Tarvitaan liike, joka ymmärtää, että politiikkaa ei tehdä iltauutisiin, someen tai seuraaviin vaaleihin, vaan ihmisten arkeen ja lastemme tulevaisuuteen. Se liike on Suomen Keskusta.
Se on vastavoima repivälle politiikalle oikealta ja vasemmalta. Se voi olla vahva silloin, kun se kokoaa yhteen sateenvarjonsa alle eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joilla on kuitenkin riittävän suuret yhteiset ihanteet huomisen hyvästä yhteiskunnasta. Niin kuin tällä porukalla täällä on. Erilaisina yhdessä. Mutta sama näky ja arvopohja luonnosta, taloudesta, perheen merkityksestä, kansanvallasta, alueiden voimasta ja paikallisuudesta. Me olemme siis eräänlainen Keskustaliitto, tämä Suomen Keskusta rp. Nimi ei ole oleellinen, toiminnan periaate on.
Keskustalaisuus tarkoittaa radikaalia rohkeutta – ei vain sietää, ei vain suvaita – vaan aidosti pyrkiä ymmärtämään erilaisia näkemyksiä. Monet arvokysymykset esimerkiksi ovat syvästi henkilökohtaisia ja niissä Keskusta kunnioittaa omantunnon ja näkemyksen vapautta. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta tässä ajassa se on kaikkea muuta. Se on vastavirtaan uimista.
Keskusta on puolue, jonka äärellä toki voi pettyä siihen, että oma puhdasoppinen arvonäkemys ei sellaisenaan olekaan puolueen virallinen kanta tai valtavirtaa. Sellaisen aukottoman totuuden maailmankuvan saa ääripäiden liikkeistä. Meiltä löytää sen sijaan keskustelukumppanin, väittelykaverin ja ennen kaikkea kokonaisen maailmankuvan, yhteiskunnan hahmotuksen tavan.
Juha Kuisman työryhmän raportin tärkein lause minulle on näkemys siitä, miten me keskustalaiset ”emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta haluamme toimia yhdessä.”
Lausun lämpimät kiitokseni Juhalle ja koko työhön kutsutulle keskustalaisten ja keskustahenkisten ihmisten joukolle. Saamanne toimeksianto oli poikkeuksellisen vaativa ja annettu aika tiivis. Vastaatte tekstissänne annettuun tehtävään siitä, mitä Keskustalle viime vuosina tapahtui ja miten maailma ympärillä muuttui. Mutta toteutatte ansiokkaasti myös toimeksiannon toisen puolen, sen ehkä vieläkin tärkeämmän – käytännönläheiset suositukset politiikkaan ja toimintaan tulevaisuudessa.
Työtänne käsitellään tänäänkin puoluevaltuuston valiokunnassa ja myös puoluejohto on siihen syventynyt. Toivon, että te jokainen tässä salissa tutustutte siihen ja peilaatte omia ajatuksianne. Kirjoitatte ja keskustelette puolueen tulevaisuudesta. En kaihda enkä pelkää keskustelua. Vain se vie liikettä eteenpäin.
Hyvät puoluevaltuutetut,
Kuten Kuisman työryhmäkin ehdottaa, Keskustan pitää olla joissain asioissa paras. Sillä se oikeuttaa olemassaolonsa. Mielestäni meidän liikkeellämme on parhaat vastaukset tähän arvaamattomaan aikaan, joka vaatii kriisinkestävyyttä.
Mitä sitten tarkoittaa se, että olemme kriisinkestävin aate. Sillä voisi tarkoittaa tietysti ironista itsetutkiskelua – aika monta kriisiä olemme puolueessa yhdessä selättäneet ja täällä me taas sitten kuitenkin olemme, uuden nousun kynnyksellä.
Mutta tässä ja nyt kriisinkestävyys on sitä, että laitamme niitä asioita kuntoon, jotka ovat meidän suomalaisten omissa käsissä. Lopulta nuo asiat ovat ihan tavallisten ihmisten asioita.
Tarkoitan kriisinkestävyydellä kuitenkin ennen kaikkea sitä, että ympäröivä todellisuus on vakavalla tavalla muuttunut. Meillä ei ole varaa keskittyä riitelemään yksityiskohtien pilkunpaikoista, vaan meidän pitää yhdessä varmistaa, että Suomen suuri tarina kestää.
Edessämme voi olla kuoppaisia aikoja. Siksi yhteiskunnan ja meidän jokaisen kriisinkestävyys on tärkeimpiä vahvuuksiamme. Edustamme ajattelua, jossa hyvinvointiyhteiskunnasta halutaan pitää kiinni, mutta sitä pitää radikaalisti jälleenrakentaa, jotta sen taloudellinen pohja ja luottamuspääoma toinen toisiimme kestää.
Yhteiskunta pitää rakentaa sillä tavalla kestäväksi, että pärjäämme, vaikka kaikki tietoliikennekaapelit merellä katkeaisivat, vaikka sähköverkko kaatuisi tai kulkuyhteydet meriteitse eivät toimisi. Maassa pitää olla aina – aina – energiaa ja ruokaa oman kansan tarpeisiin.
Siis kriisinkestävä Suomi, jolla on suunta. Se koostuu näistä kulmakivistä:
- Tinkimättömästä turvallisuudesta. Kattavasta asevelvollisuudesta, maanpuolustustahdosta ja hyvin varustellusta armeijasta ja rajaturvallisuudesta.
- Alueiden tasa-arvosta. Turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan on se, että kaikilla alueilla on elinvoimaa ja tulevaisuuden uskoa. Maaseudun arvostus ja talonpoikainen ajattelutapa ansaitsevat arvonpalautuksen.
- Kunnossa olevasta taloudesta sekä työnteon ja yrittämisen arvostuksesta. työikäisen ja työkykyisen suomalaisen pitää tehdä töitä, lopulta yhteiseksi hyväksi.
- Mahdollisimman vahvasta omavaraisuudesta kotimaisesta ruuasta kotimaiseen energiaan ja koko maan kattaviin toimiviin liikenne- ja tietokaapeliyhteyksiin.
- Uuden luomisesta ja innostavista keksinnöistä, jotka saavat yritykset kukoistamaan ja ilmaston sekä luonnon pelastumaan. Talous ei voi olla vain leikkaamista, talouden pitää kasvaa.
- Ja viimeiseksi, ja sittenkin kaikkein tärkeimmäksi: Kriisinkestävyys rakentuu lähimmäisenvastuusta – vanhempien vastuusta lapsistaan, kotien ja perinteiden arvostuksesta, perheiden vastuusta ikäihmisistään ja lähiyhteisöistä, joissa naapuria autetaan. Ei vain siis ihmisten oikeuksista, vaan myös velvollisuuksista. Ja yhtä lailla ihmisistä, joiden kantti kestää ja mieli jaksaa. Kriisinkestävyyden tärkein lenkki on jokainen suomalainen: siksi esimerkiksi mielenterveyden vakava – jo kriisiytynyt tilanne – tässä maassa on pakko ottaa vakavasti ja korjata se.
Näiden kulmakivien varaan olemme aloittamassa Suomen suuntaa määrittävän ohjelmallisen työn. Sen keskeisessä vetovastuussa on puolueen työvaliokunta. Työ aloitetaan presidentinvaalien jälkeen. Sillä on vain yksi näkökulma, tulevaisuus. Se voi tehdä kipeääkin, kun puntaroimme mikä oikeasti on kestävää ihmisen, luonnon ja talouden kolmiyhteydessä.
Suomen suunta -ohjelman tähtäin on lopulta seuraavissa eduskuntavaaleissa. Silloin haastamme sekä oikeiston että vasemmiston.
Suomen suunnan työhön kutsumme mukaan suurella vastuulla Keskustan piirit, alueiden äänet. Ehdotamme, että jokainen piiri – jokainen keskustan piiri – laatii tulevan vuoden aikana kotimaakunnalleen ja sen ihmisille tulevaisuusnäyn – lupauksen siitä, millaista kotiseutua haluamme idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa rakentaa.
Meille Suomi on osiensa summa ja jokaisella alueella omat vahvuutensa ja ongelmansa. Aluepolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa. Ei vain se, että huomaamme itäisen Suomen murroksen vaan myös sen, että suurten kaupunkien sisäinen kehitys ei saa eriytyä tavalla, josta löydämme Ruotsista varoittavan esimerkin.
Hyvät aatesisaret- ja veljet,
Poliittinen keskivoima tiivistyy vapauden ja vastuun ympärille. Se on rakennettu Pohjolan hengestä: ihmisten ja alueiden tasa-arvosta, protestanttisesta työnteon arvostuksesta, sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, kestävästä luontosuhteesta, vakaasta taloudesta ja yhtäläisestä sivistyksen oikeudesta. Rohkenen kutsua sitä sosiaaliliberaaliksi maailmankuvaksi. Sanana vaikea, mutta monella tavalla samaa tarkoittava kuin alkiolaisuus. Pohjolan henki nojaa politiikkaan, joka ei hylkää heikompaa. Se on kansanvallan rakastamista ja avaramielistä isänmaallisuutta. Se ei nojaa etujärjestöihin tai toimi edunvalvojana pääomalle tai ammattiyhdistysliikkeelle.
Uskon, että tämän Pohjolan arvopohjan jakaa Keskustan lisäksi muutama muukin puolue. Tai ainakin vähintään niin, että monet asiat yhdistävät meitä muiden puolueiden kanssa.
Kyllä, kuulitte oikein. Meille sopii tiivistää – asioiden kautta – yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, jotka edustavat maltillista, pragmaattista poliittista keskustaa. Jokainen on oma puolueensa, eroja on paljon, mutta kyllä tässä yhteisiä asioita ystävät hyvät kannattaa etsiä. Niin meidän keskenämme kuin meidän ympäriltämme.
Miksi? Koska Suomi tarvitsee sellaista. Kriisinkestävän Suomen rakentamisessa onnistutaan, jos siitä tulee valtavirtaa. Emme edes halua tehdä sitä yksin. Uskon, että meillä on hengenheimolaisia eri puolueissa tai jopa kokonaisia puolueita, joita on järkevä kutsua yhteiseen työhön kriisinkestävyyden varmistamiseksi.
Meillä on paljon yhteistä kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa. Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson: En yksinkertaisesti usko, että olette todella sisäistäneet pysyvästi palkkanne kovan oikeiston kylkiäisinä? Kysyn tätä avoimin mielin. Meillä jokaisella on oma ideologia, mutta kyllä me olemme samaa mieltä valtavan monesta asiasta, esimerkiksi Suomen eri alueiden merkityksestä tai maatalouden arvosta.
Ja vihreät, suhteemme on ollut kimurantti viime vuosina, perustellusta syystä. Mutta tiedän, että teidän joukossanne taitaa olla monia järkivihreitä, jotka tuntevat olonsa kodittomaksi vasemmistolaistuneessa ja ääripäistyneessä nykyvihreydessä. Perusturva, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja järkevä taloudenpito on käsitykseni mukaan monelle teillekin perusarvo.
Ja hyvä Hjallis, Liike nyt on hieno uusi puolue, mutta kovin ontto yksinään. On ollut mukavaa aloittaa yhteistyö oppositiossa, sitä sopisi jatkaa.
Ja vanha kunnon SMP:n väki. Kuinka pettyneitä teistä moni mahtaakaan olla jääkylmän oikeiston linjaan, jossa puheet tolkun politiikasta ja maaseudun paremmasta arjesta eivät näytäkään perussuomalaisten hallitusvastuussa toteutua? Moni teistä miettii, että kai politiikassa on muutakin tärkeää kuin maahanmuutto. Keskustan mielestä on, arjen asioista kuten tiestön kunnosta ja lähipalveluista lähtien.
Olen melkoisen varma siitä, että tämän salin lisäksi on suuri joukko suomalaisia myös vielä muissa puolueissa tai poliittisesti kodittomina, jotka eivät halua maamme seilaavan tiukan oikeiston ja jyrkän vasemmiston leirien välillä ja lopulta Suomen kiertävän vain kehää ja tuijottavan kengänkärkiään.
Väitän, että nykyiseltä vasemmistolta puuttuu ymmärrys euroista. Heille politiikka tuntuu olevan vastustamista vastustamisen vuoksi. Tuon tien päässä on hyvinvointiyhteiskunnan murtuminen.
Kokoomuksen ja nykyisten perussuomalaisten kovalta oikeistolta taas puuttuu vaatimattomasti vain sydän. Sydän ei todellakaan ole oikealla, vaikka vaalimainokset näin lupasivat. Ollaan menossa kohti pelkistettyä yövartijavaltiota, joka on kaukana tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.
Eikä nyt tainnut olla sittenkään aika lopettaa velkaantumista. Suomi on tilanteessa, jossa tässä maassa kasvavat vain työttömyys ja velka. Tämän vaalikauden lopulla meitä odottaa talouden syvä rotko ja velkalaiva, joka on muuttunut sukellusveneeksi. Meidän pitää yhdessä estää Suomen vararikko.
Järjestämme ensi vuonna keskivoiman Tulevaisuusfoorumin ja kutsumme tapahtumaan mukaan keskustelijoita myös muista edellä mainituista puolueista eri teemoihin kriisinkestävyyden ympärillä. Teemme tämän kaiken täysin avoimesti ja tavalla, johon vastakkainasetteluun kyllästyneet suomalaiset voivat lähteä mukaan.
Olisi valtavan helppo luetella syitä ja näkemyseroja, miksi ei ainakaan tuon tai tuon tai ei ainakaan sen ja sen tyypin kanssa ole mahdollista löytää yhteistä. Tähän me ystävät hyvät tässä ajassa sorrumme liian usein. Ja nyt me emme tee niin. Me kuuntelemme. Toisiamme ja ennen kaikkea suomalaisia.
Keskusta haluaa olla kansan puolue. Se on meidän vahvin juuremme. Ihmisten asialla oleminen. Keinojen pitää vain muuttua, koska aika on muuttunut. Haluamme kysyä suomalaisilta, mitä me voimme tehdä teidän hyväksenne. Mikä olisi se yllättävän myönteinen käänne, joka voisi elämääsi kohdata?
Hyvät keskustalaiset,
Tiiviiksi lopuksi. Samaan aikaan suurten kriisien kanssa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydin, sen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vaikeuksissa. Orpon hallituksen linja on leikata euroja hoivapalveluista, terveysasemilta, nuorten mielenterveydestä. Ajaa lähipalveluja alas. Se ei selittelemällä muuksi muutu eivätkä palvelut pelastu ministeri Juuson malttia, malttia -huudahduksilla.
Keskusta on tämän asian kanssa perin vakavissaan ja hirvittävän tosissaan. Me emme suostu tekemään lakkauttamispäätöksiä kotikuntien terveysasemilta. Sanon sen täällä tänään ja sanomme sen jokaisella hyvinvointialueella. Me emme nyt ryhdy hallituksen likaisen työn tekijöiksi. Tämä uudistus on hyvä, se oli välttämätön, se tulee hyväksi. Mutta se tarvitsee työrauhan.
Periaatteemme on, että ei ole mitään järkeä alasajaa peruspalveluja – koska juuri niiden paremman saatavuuden vuoksi koko uudistus alun perin tehtiin. Vanhaa ei voi lopettaa ennen kuin tietää mitä olisi tulossa tilalle liikkuvina palveluina tai digitaalisina ratkaisuina.
Petteri Orpo ja Riikka Purra: teidän on turha odottaa, että valtionvarainministeriön ukaaseilla kiristäisitte keskustalaisia aluevaltuutettuja. Me emme suostu järjettömyyksiin. Meidän velvollisuutemme on turvata suomalaisten lähipalvelut ja me emme ole takuumiehinä- ja naisina politiikalle, joka tulee inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi ja jota tämä maa vielä joutuisi katumaan.
Muutokselle pitää antaa aikaa ja sote-alan ammattilaisille työrauha. Teidän puheitanne siitä, miten huono sote-uudistus on ja miten kaikki on edellisen hallituksen syytä, ei kohta usko enää kukaan. Vastuu on teidän. Tehkää historiallisen suuren uudistuksen pykäliin korjaussarja, tietenkin sellainen pitää tehdä. Ja huolehtikaa rahoituksen riittävyys. Vaatikaa alueita uudistumaan, mutta älkää kurjistako lastensuojelua, ikäihmisten kotihoitoa, vammaisten asumispalveluja tai terveysaseman hoitajavastaanottoja olemattomiin.
Aatesisaret- ja veljet. Me panemme hanttiin, kerromme oman vaihtoehtomme. Lippu on nostettu salkoon. Orpon-Purran politikka ei käy, lähipalveluja puolustetaan aluevaltuustossa viimeiseen asti.
Olemme tarjonneet tukun ratkaisuja välikysymystä myöten emmekä lopeta ennen kuin voimme olla varmoja, että ne otetaan todesta.
Miksi? Siksi, että jokainen tavallinen suomalainen on oikeutettu hyvään hoitoon. Sellaiseen Suomeen me uskomme.
