Puhe Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 28.11.2020
Hyvät ystävät, eri puolilla Suomea!
Tervehdin sinua tänään näin välimatkan päästä. Aamuhämärässä täällä Oripään Tanskilassa sytytin puuhellaan tulen ja teimme vilkaisun lasten kanssa, näkyykö ikkunasta peuroja. Yleensä näkyy.
Tämä kokous on parhaillaan käynnissä suuressa joukossa suomalaisia koteja. Kiitos kun saan tulla sinun kotiisi.
Jonkun osallistujan selän takana näkyy ehkä jo luminen maisema, toinen on vielä löytänyt sieniretkeltään satoa. Etäyhteyksien päästä syksyn aikana me etäkokoustajat olemme saaneet kuulla lasten kysymyksiä ja koiran haukuntaa. Kirjahylly tai perintöryijy puhujan taustalla kertovat kodista aina jotakin.
Kentien lämpimin muistikuva on, kun kesken yhden kokouksen kaikui erään osallistujan taustalta ihana kutsuhuuto: ”Syömään”. Siinä kehotuksessa on elämä läsnä, yhteisessä pöydässä.
Elämä sykkii siis myös etänä.
Mutta aika on vakava. Poikkeuksellinen. Monia pelottaa, osaa jo kyllästyttää. Huolta on valtavan paljon ja paljosta.
Valoa pimeisiin päiviin tuo, että olemme nyt yhdessä.
Vaikka olosuhteet ja tilanteet muuttuvat, niin Keskusta ei pysähdy. Keksimme keinot ja hoidamme asiat.
Hyvät kuulijat,
Olen valinnut puheenvuorooni kolme tulevaisuuden isoa asiaa. Keskustelun kautta pureskelemme tänään varmasti montaa muutakin politiikan ruisleipä-asiaa.
Tänään puhun koko maan kehittämisestä ja monipaikkaisesta Suomesta sekä sivistyksestä. Ja tietenkin kunnista ja vaaleista. Katson lähelle ja katson kauemmas.
Hyvät ystävät,
Edessämme on valtava muutos. Siitä on puhuttu kauan. Mutta nyt siitä tulee totta.
Maailmalla ja meillä viisari on kääntymässä keskittämisestä hajauttamiseen ihmisten ja yritysten omilla päätöksillä.
Työstä on lopultakin tulossa suuressa mittakaavassa paikasta riippumatonta. Ihmiselle on avautumassa kauan utopialta tuntunut vapaus, jossa hän voi ihan oikeasti valita asuinpaikkansa – mistä tahansa.
Kahle konttorin pöytään on katkeamassa. Zoomeihin ja tiimseihin voi osallistua pirtistä tai pilvenpiirtäjästä, järven rannalta tai kylän keskeltä.
Tulevaisuudessa asuinpaikan määrittelee yhä harvemmin työpaikka – ja yhä useammin omat toiveet ja käsitys hyvästä elämänlaadusta.
Haluan, että tämä on mahdollista yhä useammalle suomalaiselle. Miksi?
No siksi, että:
Keskittämisen perusteet ovat murtuneet! Tuntuu uskomattomalta sanoa se ääneen, mutta näin se on. Suomalaisuuden ja ihmiskunnan tarina on taas ennalta arvaamattomassa muutoksessa. Tämäkin ilmiö kulkee meidän aatetta, hajautettua yhteiskuntaa kohti! Olemmehan kaikki huomanneet sen?
Maailmalla suuryitykset näyttävät tästä jo suuntaa. Facebook kertoo, että puolet yhtiön 48 000 työntekijästä voi jatkossa työskennellä kotoaan pysyvästi. Twitterin toimitusjohtaja julisti yhtiön sallivan etätyöt ikuisesti.
Vielä äsken yritykset kannustivat ihmisiä muuttamaan lähelle tornitaloja. Kohta voit tehdä työt metsän siimeksestä, mummolasta tai kotoa käsin.
Kysymys ei ole vain teknologian tuomista mahdollisuuksista, vaan ihmisten arvostuksista, uudesta tavasta katsoa omaa arkea.
Suunnanmuutos orastaa. Trampoliini-takapihojen Suomi kiinnostaa yhä useampaa.
Suomi asuu ahtaammin kuin koskaan – mutta ei haluaisi asua. Onkin arvioitu, että kun kriisistä tullaan ulos, kaupunkien kehysalueet ja kaupunkien läheinen maaseutu ovat voittajia. Myös Uudellamaalla. Tämän tyyppistä muuten hahmotteli eräs Matti Vanhanen vuonna 2008 puutarhakaupunkimallissaan.
Yhden kiinteän asuinpaikan sijaan ihmisillä voi myös olla useampia asuinpaikkoja, kuten kesämökki tai kakkoskoti, joilla he elävät ainakin osan vuodesta. Tätä kutsutaan monipaikkaisuudeksi. Ja tämän ilmiön me otamme nyt tosissaan. Pohjimmiltaan siinä on kyse yhteiskuntapolitiikasta.
Me keskustassa teemme nyt tästä muutoksesta totta. Ja kyllä, hyvät muut puolueet: tervetuloa mukaan!
Kaikkonen soitti ensisäveliä. Nohevaa eturintaman toimintaa, kuten puolustusministeriltä sopiikin odottaa.
Puolustushallinnossa lisätään etätyön mahdollisuuksia merkittävästi. Joustavampi arki, asuminen ja perhe-elämä mahdollistuu valtaosalle työntekijöistä. Etätyöstä tulee puolustushallinnossa pysyvä mahdollisuus myös korona-ajan jälkeen. Tätä vapaaehtoista alueellistamista pitää nyt jatkaa ja laajentaa kaikkien ministeriöiden hallinnonaloille.
Kannustan suomalaisia työnantajia sopimaan paikallisesti työntekijöiden kanssa korona-aikana saatujen kokemusten perusteella, kuinka etätyötä voidaan tehdä enemmän niillä työpaikoilla, missä se on mahdollista. Tämä vaatii myös muutosta johtamiseen ja tapaan johtaa itseään omassa työssään.
Myös muuttajia tai osa-aikaisia asukkaita vastaanottavilta kunnilta kysytään nyt paljon. Pelaavatko palvelut, toivotatteko ihmiset aidosti tervetulleiksi?
Hyvät ystävät,
Tähän meidän isoon näkyyn paikkariippumattomasta ja tasapainoisemmin kehittyvästä Suomesta liittyy tietenkin se, että viime vaalikaudella laitoimme teitä kuntoon kaikkialla Suomessa. Tässä hallituksessa olemme jatkaneet siitä. Toivottavasti se on jo näkynyt Sinunkin kotiseudullasi.
Nyt on aika laittaa myös Suomen nettiyhteydet entistä parempaan kuntoon. Toimivat verkkoyhteydet ovat välttämätön edellytys sille, että etätyö onnistuu ja sähköiset palvelut pelaavat koko maassa. Kuitua ja kaapelia kehiin. Päätöksiä pitää hallituksessa tehdä jo tänä talvena.
Hyvät kuulijat,
Myös kotimaisen ruoan ja omavaraisuuden arvo on ymmärretty poikkeuksellisen maailmanlaajuisen kriisin keskellä.
Keskustalle maa- ja metsätalous ovat mitä suuremmissa määrin tulevaisuuden aloja – siis aloja, joiden varaan koko yhteiskunta nojaa niin hyvinä ja etenkin huonoina aikoina.
Me haluamme luoda uutta kasvua koko suomalaiseen ruokaketjuun. Ei näivetytä, vaan nostetaan rimaa. Ja samalla nostetaan arvoa.
Viljelijä ansaitsee työstään reilun korvauksen. Suomi voi toimia kokoaan suurempana ruoka-aittana myös maailmalle. Tämä lisäisi tuloja suomalaiselle ruoantuotannolle ja myös yhä useampi kuluttaja maailmalla saisi nauttia vastuullisesti tuotetusta ruuasta – ja toisaalta myös uusista ravintoon liittyvistä ideoistamme. Tämän puolesta puhuvat myös eläinten hyvinvointi ja ympäristökysymykset. Suomalaisen ruoan vastuullisuus kestää kriittisimmänkin tarkastelun.
Tiedämme myös, että keskustalainen kotimaisen uusiutuvan energian linja on välttämättömyys, jos haluamme tosissamme vastata ilmastokriisiin. Tavoittelemme sitä, että yhä useampi koti lämpiää ja perhe liikkuu kotimaisella uusiutuvalla energialla. Se tuo työtä ja toimeentuloa koko Suomeen. Se on ollut, ja on myös jatkossa, keskustan energiapolitiikan ja aluepolitiikan ydintä.
Metsistä ja pelloista huolehtivat suomalaiset ovat kestävän tulevaisuuden tekijöitä. Keskusta pitää pystypäin suomalaisen maanviljelijän ja metsänomistajan puolta ja seisoo heidän rinnallaan. He ovat oman elinkeinonsa parhaita asiantuntijoita. Tiedämme, että Suomessa metsänhoito ja maatalous perustuvat maailmanluokan osaamiseen.
Oli muuten hienoa lukea, miten lumilautailija Roope Tonteri kertoi Helsingin Sanomissa sijoittaneensa urheilu-uransa tienestit suomalaiseen metsään. Ja miten hän kertoi nauttivansa joka päivä, kun saa mennä metsään töihin.
Jostakin tämä esimerkki kertoo. Aika kulkee meitä kohti!
Hyvät puoluevaltuutetut,
Haluan pohtia kanssanne seuraavaksi tovin politiikan käytöstapoja ja puheiden koventumista. Katsottuani itsekin politiikkaa tovin kauempaa, tajusin miten luotaantyöntävältä meno aika ajoin näyttää.
Sen pitää muuttua.
Ihmiset ovat huolissaan, että keskinäinen luottamus ja totuus näyttävät menettäneen keskustelussa arvoaan.
Tässä maassa ja Keskustassa asioista saa ja pitää voida olla eri mieltä. Sen voi tehdä toista tallomatta.
Mitä minä voin tehdä rakentavan ja aidosti suvaitsevaisuutta lisäävän puhekulttuurin edistämiseksi? Mitä me voimme tehdä paikallistasolla, piiritasolla tai valtakunnallisesti?
Aloitetaan puhumisesta kuntavaalien alla. Ja olkaamme myös itse vaatimuksemme arvoisia. Emme muutu täydellisiksi, mutta yritämme onnistua tässä tosissaan.
Ja kyllä, puheen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Niistä kuntavaaleissa ensi keväänä on kysymys.
Keskustalaisen kuntapäättäjän motiivi ei ole näpäyttää, antaa valtapuolueelle selkäsaunaa tai suunnitella vetävänsä hallitsevaa puoluetta turpiin.
Mutta pari juttua haluan alleviivata.
Meitä motivoi kotikunnan arkiset asiat. Haluamme pitää huolta palveluista, niitä tarvitsevista perheistä ja ikäihmisistä. Sekä yhteiseksi hyväksi työtä tekevistä kunta-alan ammattilaisista – hoitajista, opettajista ja siivoajista. Heistä monelle etätyö ei ole mahdollista.
Moni työntekijä on uupunut. Kiire ja stressi ovat lisääntyneet. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että ajaudutaan ennenaikaisesti pois työelämästä. Korona on kuormittanut julkisen puolen työntekijöitä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetuksessa. Takana on vuosi, jonka jokainen tulee muistamaan loppuelämänsä.
Työhyvinvointiin kannattaa nyt panostaa. Se on osa ratkaisua, jolla myös pitkän päälle saamme osaavia ammattilaisia hoitamaan ja opettamaan.
Siksi esitän, että laajalla yhteistyöllä rakennamme ohjelman ja konkreettiset toimet, joilla kuormittunut henkilöstö jaksaa työelämässä niin koronakriisin yli kuin sitä seuraavat vuodet.
Olen nimittäin miettinyt sitä, että kunnat käyvät kokouksissaan tarkkaan läpi tilinpäätöstään ja talousarvioitaan. Niin pitääkin. Mutta henkilöstö – kirjastonhoitajasta koulunkäynnin ohjaajaan ja laitoshuoltajasta eläinlääkäriin on kunnan tärkein pääoma. Tämä pitää muistaa ja huolehtia ihmisten jaksamisesta.
Hyvä kuulija,
Keskusta on eteenpäinmenon puolue. Ahdistusta ja ongelmia ei voi paeta menneisyyteen.
Jokaisen kannattaa muistaa:
Ennen ei ollut paremmin. Huomenna voi olla paremmin.
Me hoidamme nyt koronaa parhaan kykymme ja taitomme mukaan. Hallitusvastuussa Keskusta tekee nyt kaikkensa turvatakseen terveyden ja suojellakseen erityisessä riskissä olevia suomalaisia. Elämme juuri nyt kriittisiä aikoja. Juuri nyt alueet ja niiden viranomaiset toimivat etulinjassa. Mutta, hallituksella on aina päävastuu Suomesta ja suomalaisista. Tämän Keskusta tunnistaa tasan tarkkaan.
Ja silti ja sen lisäksi: rakennamme jo siltaa tulevaan. Meidän pitää suunnata katseita kauemmaksi jo nyt. Pitää siis hoitaa hyvin tämä päivä ja hoitaa hyvin myös huominen. Koronakriisistä selviämistä ei mitata vain tämän taudin voittamisella, vaan myös jälkihoidon onnistumisena. Vasta ehkä 2030-luvulle mentäessä osaamme kokonaisuutena arvioida, mitä arpia aika jätti ja miten viisaita olimme kriisistä toipumisessa – ja säilyimmekö ehyenä kansakuntana tämän läpi.
Keskusta haluaa, että me Suomena onnistumme.
Ei ole montaa päivää siitä, kun sain yhteydenoton perheenäidiltä. Hän oli huolissaan siitä, miten koronavelka maksetaan takaisin. Käytetäänkö veronmaksajien rahoja nyt oikein, hän kysyi.
Perusteltu kysymys. Vastasin: juuri nyt on viisasta tarjota tukea, antaa lisäeuroja elvyttää. Mutta velan alle ei saa peittyä pitkittyneet ongelmamme. Velkaantuminen ei saa jäädä päälle. Ei vain saa.
Toimiva talous on välttämätöntä koronasta toipuvalle kansakunnalle. Suomen hyvinvointipalvelut maksetaan vain ja ainoastaan sillä, että meillä on yrityksiä, jotka vievät tuotteitaan maailmalle. Ja ihmisiä, jotka tekevät työtä ja luovat uutta.
Meidän vastuullisten puolueiden on luotava näky siitä miten tästäkin tilanteesta selvitään. Muuten näköalattomuudesta sikiää vastakkainasettelu ihmisten välillä.
Suomi selviää tästä. Mutta tarvitsemme selkeän suunnitelman, mihin olemme matkalla.
Meille suunnitelma on selvä: Pelastetaan suomalainen työ.
Ajatelkaa, miten Nokia ja sen ympärillä versonut liiketoiminta nostivat Suomen 90-luvun lamasta. Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö suomalaiset yritykset osaisi tuottaa myös tähän aikaan sopivia tuotteita. Tuota työtä tehdään yrityksissä joka päivä.
Suomella on kaikki mahdollisuudet olla jatkossakin korkeaan osaamiseen, teknologiaan ja luonnon kestävään käyttöön pohjaava hyvinvointiyhteiskunta.
Tavoitteena tulee olla mahdollisimman pitkälle Suomessa tapahtuva jalostus. Tämä on mahdollista, jos valitsemme uudistumisen tien.
Aivan kuten 90-luvulla, myös nyt meillä pitää olla rohkeutta hypätä muuttuneeseen maailmaan. Siksi Keskusta esittää suomalaisen työn ja uudistumisen investointiohjelmaa.
Investointiohjelma on kuin kasvavan nuoren lautanen täynnä ravinteikasta, monipuolista ruokaa. Sen avulla saadaan miljardiluokan investoinnit liikkeelle Suomessa. Se nojautuu Suomen olemassaoleviin vahvuuksiin, kuten metsäosaamiseen ja uusiutuvaan energiaan sekä digitaaliseen osaamiseen. Tavoitteena on nostaa jalostusastetta ja monipuolistaa elinkeinorakennettamme. Hyödynnämme tässä olemassa olevia kotimaisia ja EU-rahoituslähteitä. Puuta ja päätä. Luomme työtä koko Suomeen.
Ja edelleen, vaikka tänään ei tunnu vielä siltä, olemme menossa sumusta valoa kohti.
Ja siihen reseptimme on: suunniteltu Suomessa, valmistettu Suomessa, omistettu Suomessa.
Rakkaat keskustalaiset,
Viime kuussa saimme tiedon ministeri Marjatta Väänäsen poismenosta. Marjatta vietti paljon aikaansa Koskella, tuossa 40 kilometrin päässä.
Marjatta Väänänen ei ollut vain keskustalainen vaikuttaja. Hänen kädenjälkensä näkyy tänäänkin suomalaisen koulutuksen ja taiteen kautta jokaisen suomalaisen elämässä. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka sai ministerin arvonimen.
Marjatta Väänänen osasi omassa ajassaan tehdä päätöksiä, jotka rakensivat tulevaisuutta, niitä vuosikymmeniä, joista me jokainen olemme saaneet nauttia. Hän huolehti työllään ja esimerkillään siitä, että kaikkia suomalaisia koskettava kulttuuri ja sivistys pysyivät jokaisen ministerin mielessä ja tehtävälistalla.
Itselleni Marjatta Väänänen on yksi esikuvista, tiedän että jaan tämän tunteen monen kuulijan kanssa.
Tiede- ja kulttuuriministerinä olen miettinyt paljon keskustaa sivistyspuolueena. Sivistys on paljon laajempi asia kuin koulutus. Kyse on kyvystä ymmärtää ympäröivää maailmaa ja sen muutosta. Sivistys on kykyä ymmärtää mikä olemassa olevasta kannattaa säilyttää, mikä muuttaa ja kykyä pitää jokainen muutoksessa mukana. Sivistys on yhteisvastuuta, käytöstapoja ja läsnäoloa, luonnon kumppanuutta.
Koulutus on Suomen menestyksen ydin. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että koulutuksen ydin on terve. Vaikka meillä on maailman parhaat opettajat ja koulutusjärjestelmä, vaaran merkkejä on ilmassa.
Olen kahden pienen pojan äitinä äärettömän huolissani suomalaista pojista. Saamme lukea liikaa poikien heikommasta koulumenestyksestä sekä syrjäytymisriskistä. Tämä on mitä suurimmissa määrin myös alueita eriarvoistava asia.
Tähän pitää puuttua ajoissa yhteisöissä, yhteiskunnassa ja kouluissa. Liian usein palveluihin päädytään vasta silloin, kun elämä on jo totisesti solmussa. Meidän pitää pystyä parempaan. Poikien tähden.
Myös ammatillisen koulutuksen piiristä kuuluu yhä huolestuneempia viestejä. Opettajien sydämiä painavat nuorten ongelmat elämänhallinnan ja jaksamisen kanssa.
Toisen asteen koulutuksessa esille nousevat murheet ovat liian usein pitkäaikaisia ja niiden ensimmäiset merkit ovat olleet nähtävillä jo viimeistään ensimmäisten kouluvuosien aikana. Siksi myös ratkaisuja täytyy etsiä noista vuosista. Koulutie ei tunnu omalta, jos perustaidot eivät ole hallussa.
Samalla tarvitaan tukea myös perheille ja nuo tukipalvelut on järkevää sijoittaa koulujen ja päiväkotien yhteyteen.
Kouluissa on nyt varsin pitkältä ajalta kokemusta siitä, että kaikki oppilaat opiskelevat samassa ryhmässä erityistarpeistaan huolimatta. Ajatus tästä – ammattikielellä inkluusiosta – on ollut kaunis ja ylevä. Käytäntö on usein osoittautunut sekä oppilaiden että opettajien näkökulmasta kohtuuttomaksi. Asiaa on arvioitava uudelleen. Mikäli jokin toinen malli on oppilaiden ja opettajien kannalta parempi, otetaan järki käteen.
Ja vielä koulutuksen yksi kerros:
Korkeakoulupolitiikassa olemme toteuttaneet suunnanmuutoksen. Keskittämiselle on laitettu piste. Kautta yhteiskunnan kuuluu nyt ymmärrystä keskustan pitkäaikaiselle näkemykselle yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen Suomesta.
Korkeakoulut eri puolilla Suomen saavat yli 10 000 uutta aloituspaikkaa vuoteen 2022 mennessä.
Olemme vastanneet osaajapulaan myös antamalla korkeakouluille uusia koulutusvastuita. Myös olemassa olevia koulutusohjelmia on vahvistettu kautta Suomen. Tavoitteemme on jatkaa aloituspaikkojen lisäämistä kuluvalla vaalikaudella.
Haluamme jatkossa myös kannustaa nuoria valitsemaan asuinpaikan vapaasti. Laitan vireille selvityksen opintotuen alueellisen lainahyvityksen käyttöönotosta. Se on porkkana, menolippu maakuntiin. Ehdotuksen taustalla on hyvät kokemukset Norjasta, jossa opintovelallinen saa kevennystä lainanmaksuunsa, jos hän asuu ja työskentelee harvaanasutulla, työvoimapulasta kärsivällä alalla. Tälläkin tavoilla teemme työtä koko Suomen ja kaikkien suomalaisten puolesta.
Hyvät ystävät, keskusta on ollut luomassa peruskoulua, kattavaa yliopistoverkkoa. Sitten maan laajuista ja työvoiman tarpeisiin vastaavaa ammattikorkeakouluverkkoa, sitten yliopistokeskuksia. Onko nyt seuraavan askeleen paikka, kun olemme jo muuttaneet korkeakoulupolitiikan suunnan. Onko taas uuden yliopiston perustamisen paikka?
Hyvät toimivat koulut ja koulutus ovat Suomen tärkein henkinen pääoma.
Koulu ja koulutus ovat keskustan erityisessä suojeluksessa.
Hyvät ystävät,
Tätä puoluetta ei ole rakennettu kvartaalikapitalismille. Ei puolueen menestystä voi mitata viikoissa. Meidän tehtävä on katsoa paljon pidemmälle. Rakennamme nyt kotoa käsin seuraavalle sukupolvelle paremman tulevaisuuden. Sen eteen teemme töitä päivittäin. Tulosten suhteen meidän pitää malttaa ja olla kärsivällisiä, vaikka aika huutaa kaikkea mulle tässä ja nyt.
Eniten meiltä kysytään luottamusta itseemme. Kaiken edellytys on tässä ajassa se, ettemme itse epäile itseämme. Ettemme heilu puoluepoliittisissa tuulenpuuskissa. Me olemme tässä siksi, että saamme ja osaamme tehdä yhdessä työtä kansakuntamme eduksi.
Luotan, että pian tämän keskustaliiton takana alkaa seistä nykyistä isompi joukko.
Keskusta on vanha kunnon yhteistyöpuolue. Helpot hommat jätämme muille.
Siksi tiedämme:
Se, joka odottaa maailman palaavan entiselleen, pettyy.
Se, joka lupaa palauttaa Suomen takaisin menneisyyteen, pettää.
Se, joka näkee käsillä olevat mahdollisuudet ja uskaltaa tarttua niihin, pärjää.
Olemme se porukka, joka kulkee yhdessä eteenpäin. Kohti valoa. Vielä koittaa aika, kun juomme kahvia yhdessä, kokoustamme ja nauramme.
Toivotan sinulle ja läheisillesi hyvää joulunodotusta ja pian koittavaa itsenäisyyspäivää!
