Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.5.2022

Uuno Kailaan tuttu runo vuodelta 1931 on palannut viime aikoina mieleen hätkähdyttävän ajankohtaisena. ”Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä.”

Suomi on ollut aina rajamaa. Konkreettisimmillaan rajan mahdollisuudet ja uhat on koettu raja-alueilla, erityisesti itäisessä Suomessa. Nyt mahdollisuuksien raja on muuttunut esteiden – turvattomuudenkin – railoksi.

Ei ole liioiteltua ennakoida, että Venäjän raakalaismaisen Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan seuraukset muuttavat kenties peruuttamattomalla tavalla myös ajatteluamme rajasta.

Myös monet aluekehityksen perusmuuttujat ovat liikkeessä.

Länsisuomalaisena on helppo myöntää, että Itä-Suomessa ja rajamaakunnissa tämä koetaan selkeimmin.

Yksi johtopäätös on jo selvä: turvallisuudesta on tullut myös alueiden tasapainoisen kehittämisen peruste ja tehtävä.

On rakennettava Suomea, joka on jokaiselta aariltaan puolustamisen arvoinen sekä järki- että tunnesyillä. On saatava alueiden kaikki voimavarat käyttöön, jotta ruokaa, energiaa, yrittäjyyttä, työtä ja toimeentuloa riittää jokaiselle.

Vaikka sota on käynnissä eikä sen loppu valitettavasti edes häämötä, voimme jo nähdä useita varsinkin itäistä Suomea ja sen elinvoimaa ravistelevia muutosvoimia. Niiden keskellä elämme pitkään, kenties pysyvästi.

Venäläisillä matkailijoilla ja ostovoimalla on ollut erittäin suuri vaikutus monilla Itä-Suomen alueilla.

Vaikutusta kärjistää se, että matkailuala ei ollut ehtinyt toipua koronapandemiankaan aiheuttamasta kriisistä, kun uusi tuli syliin.

Vastaavan matkailijavirran saaminen muulta tulee olemaan iso ponnistus.

Toisaalta esimerkiksi Saimaa on olosuhteiltaan tulevana kesänä aivan yhtä houkutteleva kuin ennenkin. Sen matkailullinen potentiaali ei ole kadonnut minnekään. Tämä on jokaisen kesälomailijan hyvä muistaa meilläkin.

Monet yritykset varsinkin Itä-Suomessa ovat toimineet pitkään myös Venäjällä. Pakkovetäytyminen sieltä heijastuu laajasti myös niiden alihankintaketjuihin. Liikevaihdon ja työpaikkojen menetykset ovat vääjäämättömiä ainakin lyhyellä aikavälillä.

Myös energiantuonnin katkeaminen itärajan takaa merkitsee monia muutoksia. Se näkyy energian hinnassa ja pahimmillaan tuotannon ja työpaikkojen menetyksinä.

Mahdollisuus avautuu siinä, että tarvitsemme uusiutuvaa, kotimaista energiaa entistäkin enemmän ja nopeammin.

On selvää, että myös eräitä aiemmin perusteltuja investointeja ja laajemminkin lähialueyhteistyön panostuksia on arvioita uudelleen.

Saimaan kanavan kehittämiselle kaavaillulla tavalla ei nyt näytä olevan edellytyksiä.

Toisaalta meidän pitää malttaa arvioida laaja-alaisesti sitä, miten ihmisten, tavaroiden ja materiaalien virrat kauttakulkuliikenne huomioiden jatkossa kulkevat ja millaisia panostuksia liikennejärjestelmäämme tarvitaan.

Olemme johtamassani varautumisen ministeriryhmässä tehneet useita päätöksiä ennen kaikkea energiaan, ruokaan ja huoltovarmuuteen liittyvää varautumista koskien. Tätä työtä tulemme jatkamaan.

Haluan osaltani tiivistää vuoropuhelua alueiden toimijoiden ja kehittäjien kanssa. Tarvitaan kunnollinen tilannekuva, ja tarvitaan siihen perustuvia toimenpiteitä.

Itäinen Suomi on tässä etulinjassa.