Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla 19.3.2019.

Muuten turvallisen yhteiskuntamme musta piste löytyy perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilastoista. Parisuhteessa olevista naisista lähes joka kolmas on kokenut väkivaltaa entisen tai nykyisen kumppanin taholta. EU-maiden vertailussa suomalaiset naiset kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa toiseksi eniten. Tämä ilmiö on yhteiskunnastamme kitkettävä.

Vuonna 2015 Suomessa voimaan tullut Istanbulin sopimus velvoittaa valtion ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Suomessa sopimuksen toimeenpanosuunnitelmaan sisältyy yli 40 toimenpidettä, joita toteutetaan paraikaa useilla eri hallinnonaloilla yhdessä järjestöjen kanssa. Turvakotien rahoitusta on kuluvalla vaalikaudella kasvatettu 70 prosentilla. Suomessa oli vuoden 2018 lopussa yhteensä 27 turvakotia. Alueellinen yhdenvertaisuus avun saamisessa on parantunut sen jälkeen, kun turvakotitoiminta siirtyi valtion vastuulle vuonna 2015. On silti yhä tarvetta kehittää palveluja etenkin harvaanasutuilla alueilla.

Kaikista lievimmissä tilanteissa, joissa syyttämiskynnys ei ylity, voidaan käyttää sovittelua tapana pariskunnalle aloittaa keskustelu turvallisessa ympäristössä. Kaikkiin tilanteisiin se ei kuitenkaan suinkaan käy. Kävimme vuoden 2018 lopulla laajan keskustelun eri lähisuhdeväkivaltaan puuttuvien toimijoiden kanssa. Tämän keskustelun perusteella kävi ilmeiseksi, että sovittelu on kääntynyt itseään vastaan, kun sitä on käytetty joissain tapauksissa väärin. Sovittelu ei saa johtaa tilanteeseen, jossa tekijä henkisesti painostaa uhria antamaan anteeksi, jotta perhe ei joutuisi vaikeuksiin tekijän saadessa syytteen. Juuri tämän, uhrin erittäin vaikean ja usein epäreilun aseman takia, lähisuhdeväkivalta on alunperinkin viety yleisen syytteen alaiseksi, ettei uhrin tarvitse päättää itse ajaa juttua. Niinpä sovittelu tulee rajata tilanteisiin, joissa se ei vaikuta syytteen nostamiseen.

Sovittelu ei myöskään saa toimia palveluiden korvikkeena. Lähisuhdeväkivallan osapuolet tulee aina ensisijaisesti ohjata tukipalveluihin, joissa on riittävää ammatillista osaamista lähisuhdeväkivallan käsittelyyn. Selkeät palvelu- ja auttamispolut lähisuhdeväkivallan uhreille, tekijöille ja väkivallalle altistuneille lapsille tulee olla kaikilla alueilla mietittyinä.

Toimijoiden välistä yhteistyötä, uhrien tukipalveluja ja väkivallan tekijöiden hoito-ohjelmia kehitetään ja tiedonkeruuta ja tilastointia tehostetaan. Lisäksi esimerkiksi poliisin osaamista uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta ja traumatuntemuksesta parannetaan.

Ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia jo hyväksi todetuista malleista. Esimerkiksi moniammatillisella MARAK-riskinarviointimenetelmällä on onnistuttu tunnistamaan uusiutuvan parisuhdeväkivallan uhreja ja parantamaan heidän turvallisuuttaan. Tällaiset mallit tulee juurruttaa koko Suomeen.

Varhainen puuttuminen on kaiken avain. Helposti saavutettavilla matalan kynnyksen palveluilla väkivallan kierre voidaan katkaista aikaisessa vaiheessa. Siksi Suomessa on panostettava lähisuhdeväkivallan uhrien riittäviin tukipalveluihin, neuvontaan ja ohjaamiseen. Esimerkiksi ympärivuorokautinen ja maksuton puhelinpalvelu Nollalinja tarjoaa uhrille mahdollisuuden keskustella luottamuksellisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen kanssa. Ammattilaiset osaavat myös tarvittaessa ohjata uhrin eteenpäin muun avun piiriin, esimerkiksi turvakotiin.

Viime kädessä rikoksentekijät on kyettävä saattamaan vastuuseen. Lähisuhteessa tapahtunut lieväkin pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos riippumatta rikoksen tekopaikasta tai tekomuodosta. Tässä valossa on huolestuttavaa, että viime vuonna vain noin viidennes poliisin perheväkivaltaan liittyvistä hälytyskeikoista johti syytteeseen asti. Poliisin tehtävänä on ennalta estää, paljastaa ja selvittää tietoonsa tulleet rikokset ja saattaa ne syyteharkintaan myös silloin, kun asianomistaja ei itse kykene tekemään rikosilmoitusta. Vuodelle 2019 on poliisin ennalta estävässä strategiassa nostettu yhdeksi kärkiteemaksi lähisuhdeväkivallan ehkäisy, ja ilmiöön puuttuminen on myös lisätty Poliisihallituksen tulostavoitteisiin tälle vuodelle.

Suomalaisessa yhteiskunnassa pelätään usein toisten asioihin puuttumista. Meidän on kuitenkin opittava tunnistamaan lähisuhdeväkivallan merkit, jotta voimme siihen puuttua. Julkinen keskustelu asiasta helpottaa ilmiön tunnistamista omassa elinpiirissä. Lähisuhdeväkivallan kanssa tekemisiin joutuvat esimerkiksi taksinkuljettajat, kun moni turvakotiin pakeneva turvautuu taksin apuun kotoa paetessaan. On tärkeää, että taksinkuljettaja tunnistaa tällaisen tilanteen ja osaa toimia oikein.

Lähisuhdeväkivalta ei koskaan saa olla perheen sisäinen asia. Väkivaltaan on puututtava aina – silloinkin kun se tapahtuu kodin seinien sisällä.

Annika Saarikko
Perhe- ja peruspalveluministeri

Kai Mykkänen
Sisäministeri