Eri alojen osaajat pitävät joka päivä työnsä kautta huolen siitä, että palvelut käytännössä pelaavat. Pelkästään julkisen työnantajan palveluksessa on noin 200 000 sote-ammattilaista, ja lisäksi tuhansia erilaisissa soten tukipalvelussa toimivia työntekijöitä. Näille ihmisille sotessa kyse on paitsi sisällöllisistä muutoksista, myös konkreettisesti työnantajan vaihtumisesta soten siirtyessä maakunnalle.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtionvarainministeriö suuntasivat alkuvuodesta sote- ja maakuntauudistuksen henkilöstölle verkkoaivoriihen. Kyselyyn osallistui yli 10 000 eri alojen ammattilaista. Tuloksista erottuivat onnistuneen sote- ja maakuntauudistuksen edellytyksinä hyvin toteutetut palvelut, henkilöstön työhyvinvointi, tehokas työnteko ja onnistuneesti toteutettu muutos.
Kun aineistoa on käyty tarkemmin läpi, on havaittu, että perusterveydenhuollon ammattilaiset kokivat tarvitsevansa eniten lisätietoa verrattuna erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon ammattilaisiin.
Onkin tunnistettava, että soten kyljessä kasvaa myös paljon epävarmuutta, huolta ja epätietoisuutta. Kysymys on sadoilletuhansille ihmisille hyvin käytännöllisistä asioista: siitä, missä on tuleva työpaikkani, kuka maksaa palkan, kenen kanssa teen jatkossa töitä. Monen kohdalla vastaus on jo olemassa, ja se tulisi kertoa, jotta huolta ei tarvitse kantaa turhaan.
Olen kiertänyt viime kuukausina ympäri Suomea kuulemassa ja näkemässä, miten jo tuhannet ihmiset tekevät tätä isoa uudistusta eri puolilla maata. Se, mitä olen nähnyt, todistaa vahvasta muutosvalmiudesta. Viesti, mikä toistuu melkein kaikkialla on, että tehkää te valtakunnan päätöksentekijät oma osanne – me kyllä viemme tätä eteenpäin. Uudistusta onkin tehty jo vuosikausia toimintatapoja kehittämällä, vanhasta luopumalla ja ottamalla uutta käyttöön.
Henkilöstö on sote- ja maakuntauudistuksen keskeinen voimavara. Jos henkilöstö ei ole siinä täysillä mukana, todellista muutosta ei synny. Merkittävä osa muutoksesta kun syntyy jokapäiväisessä työssä. Arjessa se näkyy siinä, että otetaan parhaat toimintatavat käyttöön, tieto eri toimijoiden välillä kulkee ja että työ on järjestetty niin, että ammattilaisilla riittää aikaa oikeisiin asioihin. Tulevaisuudessa teknologia tulee avuksi yhä useammassa asiassa, jolloin elävän ja tuntevan ihmisen aikaa säästyy tärkeimpään – toisen ihmisen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.
Maakuntakierroksen varrella sain havaita monessa paikassa, että henkilöstö on pidetty hyvin mukana. Hyvänä esimerkkinä henkilöstön osallistamisesta voi nostaa esiin vaikkapa Kanta-Hämeen. Siellä Oma Hämeen henkilöstöfoorumi kokoaa yhteen muutoksessa mukana olevan henkilöstön edustajat. Foorumi edistää muun muassa tiedonkulkua, henkilöstön osallistumista Oma Häme -valmisteluun sekä henkilöstön näkökulmien huomioimista.
Oma Hämeessä on tehty laajaa kartoitusta sote-henkilöstön määristä, tehtävistä, palkoista, ohjeista ja niin edelleen. Myös henkilöstön muutosvalmennuksesta on valmisteltu suunnitelma, ja seuraavaksi tarkoitus on selvittää työhyvinvointiin liittyviä asioita ja osaamisen kehittämistä. Kaikkialla asiat eivät kuitenkaan ole näin pitkällä.
Jotta saamme osaavan henkilöstön tiiviiksi ja aktiiviseksi osaksi muutosta, henkilöstön ja henkilöstöön liittyvien kysymysten tulisi jokaisessa maakunnassa olla mukana valmistelun ytimessä. Viimeistään nyt on korkea aika kysyä, mitkä kaikki asiat pitäisi soten äärellä olevien käytännön työn tekijöiden mielestä huomioida, mikä uudistuksessa huolettaa, ja mitä visioita ja kehittämisideoita henkilöstöllä on muutoksen tekemisestä ja sen johtamisesta. Eikä kysyä tätä vain kerran – on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua.
Tämä ei koske vain tulevia työnantajia, vaan myös tämänhetkisiä. Kannustankin sairaanhoitopiirejä, kuntia, Paras-lain mukaisia perusterveydenhuollon kuntayhtymiä ja muita nykyisiä työnantajia pitämään henkilöstöinfoja. Erityisesti pienemmissä kunnissa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, onko oma henkilöstö varmasti pidetty ajan tasalla. Toisaalta kannustan työntekijöitä hakeutumaan ja osallistumaan niihin työryhmiin ja pöytiin, jossa tätä historiallista muutosta valmistellaan.
Muutoksesta tarvitaan myös arkipäiväistä puhetta. Kahvihuoneissa ja hengähdystaukojen vapaassa puheessa syntyy työpaikkojen tunnelma ja ilmapiiri – niiden myötä luottamus kasvaa tai epävarmuuden siemen kylvetään.
Kirjoitus julkaistu alueuudistus.fi -sivun blogina.
