Puhe mediatilaisuudessa 30.7.2020
SAARIKKO – SUUNTAA JA SYDÄNTÄ
Hyvät kuulijat,
Olen päättänyt tavoitella Keskustan puheenjohtajan tehtävää.
Siihen ei riitä velvollisuudentunto. Ei imartelun hivelevä tunne.
On oltava sisäinen palo, on oltava näkemys suunnasta. Eikä vain Keskustalle, vaan Suomelle.
Sitä paloa en nyt voinut sivuutttaa.
Olen ehdolla, koska uskon Keskustaan älyttömän paljon. Sen periaatteisiin, arvoihin ja sen ihmisiin.
Ja koska uskon meihin, haluan myös tehdä.
Päätös kisaan lähdöstä ei ollut helppo. Koko kesä siinä aidosti meni. Omalta osaltani ajattelin, että harkintani puheenjohtajuuden suhteen tuli tehtyä eduskuntavaalien 2019 jälkeen. Silloin totesin, että viimeisillään raskaana olevana en halua tehtävää tavoitella. Tuo päätös tuntuu yhä oikealta – takana on ihana, hyvä ja ihmisenä monin tavoin kasvattanut vuosi perhevapaalla, sivummalla päivänpolitiikasta.
Haluan kertoa avoimesti, että puheenjohtajuuden tavoittelun vaikein kohta minulle liittyy siihen, että päädyn haastamaan puolueen istuvan puheenjohtajan. Arvostan Katria. Tunsin suurta myötätuntoa tilanteesta, johon hän joutui.
Keskustan tilanne on vaarallisen huono. Sain voiman tehtävän tavoitteluun ennen muuta niistä lukemattomista yhteydenotoista ja vetoomuksista, joissa on kannettu syvää huolta Keskustan tilanteesta. Niiden perusteella minulle on käynyt selväksi, että keskustaväki ansaitsee vaihtoehdon. Se on myös elävän demokratian merkki. Jokaisella, joita johtotehtäviin kysytään, on velvollisuus käydä aito pohdinta omalta kohdaltaan.
On kysymys siitä, onko Keskusta suomalaisille uskottava vaihtoehto.
Haluan tarjota oman johtajuuteni ja persoonani keskustaväen arvioitavaksi. En halua olla ihminen, joka jää vain nurkkapöytään jupisemaan.
Olen saanut Keskustalta paljon. Olen myös antanut paljon. Olen tehnyt virheitä, ja niitä tullee jatkossakin. Olen ollut mukana voitoissa ja tappioissa. Koen, että nyt on aika antaa keskustalaisten arvioitavaksi se kasvu, jota reilut kymmenen vuotta politiikan työtehtävissä on minuun kerryttänyt.
Se millaiseksi kisa puolueessa muodostuu, riippuu paljon meistä ehdokkaista ja tukijoukoistamme. Olemme vastuussa puolueesta emme vain kampanjan aikana, vaan jokainen myös kisan jälkeen. Tämä on vastaukseni kaikille heille, jotka pelkäävät puheenjohtajakisan repivän joukkojamme.
Pohjimmiltaan kyse ei ole minusta, ei istuvasta puheenjohtajasta tai muista mahdollisista ehdokkaista – kyse on Keskustasta ja sen tulevaisuudesta. Ydin on tämä: on aika palauttaa Keskustan itseluottamus ja innostus.
Maailmanlaajuiset suuret muutokset, kuten ilmastonmuutos, teknologinen muutos ja ikärakenteen muutos vaikuttavat ja tulevat vaikuttamaan jokaisen suomalaisen – meidän jokaisen arkeen. Meidän tehtävämme on löytää vastaukset siihen, miten korvaamattoman arvokas luonto ja hyvinvointiyhteiskunta turvataan tuleville sukupolville.
Nyt käsillä oleva pandemia voi niin ikään ravistella elämäämme tavoilla, joita emme vielä edes tunnista.
Ensimmäinen oivalluksemme pitää olla, että ymmärrämme näiden ilmiöiden pelottavan monia. Minä uskon, että perinteiset keskustalaiset periaatteet; vastuu yli sukupolvien, sovittelevuus, omavaraisuus, ehyt ja yhteinen Suomi laidasta laitaan ja vastuunkanto itsestä ja läheisistä ovat ratkaisuja edelleen. Ne ovat sitä ehkä enemmän kuin pitkään aikaan.
Tarvitaan muutos, jota ei tarvitse pelätä. Tarvitaan muutos, jota voimme olla itse tekemässä.
Yhtä tärkeää on se, että onnistumme virittämään näistä keskustelua ymmärrettävällä tavalla. Monimutkaiseen maailmaan ei ole olemassa yksinkertaisia vastauksia. Ja juuri se velvoittaa meidät perustelemaan päätöksemme yhä paremmin.
Ja silti yhä tänäänkin:
Politiikassa on kyse on leivästä, terveydestä ja turvasta.
Hyvät kuulijat,
Tulen täydentämään ja syventämään näkemyksiäni Keskustan ohjelmallisesta suunnasta lähiviikkoina.
Aloitan valtioneuvoston jäsenenä tasan viikon päästä. Tuossa yhteydessä kommentoin mielelläni tarkemmin vastuusalkkuun liittyviä kysymyksiä.
Nyt jo haluan todeta: Olen sitoutunut vahvasti tämän hallituksen toimintaan ja tavoitteisiin.
Keskusta on vastuuntuntoinen isänmaan tulevaisuuden rakentaja. Meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan aina kun se on mahdollista.
Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee vakautta. Syksyn yllä on paljon epävarmuutta koronasta ja taloudesta johtuen. Haluan tukea pääministerin onnistumista tehtävässään. Toimintakykyinen hallitus on suomalaisten ja myös Keskustan etu.
Tehtävä tiede- ja kulttuuriministerinä on kiinnostava. Jos tulisin valituksi Keskustan puheenjohtajaksi, haluaisin jatkaa tuossa tehtävässä. Matti Vanhanen on ollut erinomainen valinta valtiovarainministeriksi. Hän nauttii oikeutusti laajaa arvostusta. Siksi toivon, että hän jatkaisi valtiovarainministerinä.
Hyvät kuulijat,
Minulle on hirveän tärkeää, että puolueen johdon ja jäsenten välillä on aito yhteys. Minulle Keskusta on yhteistyökykyinen, humaani liike. Puolue, joka ei kaihda vaikeita asioita. Keskusta on myös elämänläheinen liike – kotoisa ja rouhea. Emme ole täydellisiä. Eikä tarvitsekaan olla. Kaksi sanaa, jotka kuvaavat Keskustaa parhaimmillaan: maltillinen ja maanläheinen.
Suomi tarvitsee voimakasta Keskustaa. Meillä on oltava yksi puolue, joka huolehtii koko Suomesta, kantaa vastuuta kaikista suomalaisista ja maamme omavaraisuudesta. Tarvitaan keskustalainen kaupunkipuolue, keskustalainen maaseutupuolue ja keskustalainen Eurooppa –puolue, nämä kaikki elementit yhdessä puolueessa. Tällainen joukko ymmärtää jo jäsenistönsä kautta aidosti sen, miten koko maa on kokonaisuus ja mikä on tämän maan kehittämisen juju.
Tarvitaan myös puoluetta, joka painetta kestävänä realiteettien ristinkantajana hakee asioihin ratkaisuja eikä pelkästään julista suuria sanoja tai jaa oikean elämäntavan ohjeita. Arvelen, että Suomi olisi kovin revitty maa ilman Keskustaa.
Sisällämme on jännitteitä. En usko pakotetun yhtenäiseen Keskustaan, uskon keskustelevaan Keskustaan. Sellainen puolue pohjimmiltaan keskittyy enemmän asioihin, jotka yhdistävät kuin erottavat.
Taitaa myös olla niin, että minun tai muiden selkään heitetyt leimakirveet eivät yleensä osu kohdalleen. Väitän, että meissä kaikissa keskustalaissa on monta ulottuvuutta; konservatiivisuutta, liberaaliuutta, maalaisuutta, kaupunkia, oikeaa ja vasenta – äärtä ja laittaa.
Siksi leimaaminen ja lokeroiminen pitää lopettaa.
Aitoa suvaitsevaisuutta on toistemme näkemysten kunnioittaminen ja erilaisuuden hyväksyminen.
Hyvät kuulijat,
Minun Keskustani katsoo eteenpäin ja arvostaa juuria sekä perinteitä. Olemme isänmaallisia, mutta meille se ei ole ketään poissulkevaa eikä vain vanhaa säilyttävää. Pelkkä perinteiden vaaliminen ei kanna pitkälle. Historia opettaa, mutta ei elätä.
Puolueen aikakello kulkee vaaleista vaaleihin. Onnistumisen mittariksi eivät riitä yhdet vaalit. Olen varovainen lupaamaan prosenttilukuja. Pikemminkin nyt etsitään pidemmälle taipaleelle sopivia lenkkitossuja.
Tässä puheenjohtajavaalissa on varmasti kysymys myös puolueen linjasta, mutta minusta kyse on vielä enemmän tavasta, jolla puolue toimii ja tavoitteensa kirkastaa. Puolueena emme koskaan saa olla rannattomia soutajia.
Hyvät kuulijat,
Puolisoni Erkin ja läheisteni tuki tehtävän tavoittelussa on ensiarvoisen tärkeä. Se on myös suurimpia kiitollisuuden aiheitani. Olemme mieheni kanssa miettineet arjen sujuvuuden käytännöllisiä ratkaisuja mahdollisessa puheenjohtajuudessa. Lapsistamme vanhempi, Aarni aloittaa esikoulun ja nuorempi Kaarlo täyttää syyskuussa vuoden.
Politiikan myrskyt, vuodet puoluejohdossa ja ministerinä ovat kasvattaneet ja opettaneet paljon. Lapsiperhearki on myös muuttanut minua, asettanut mittasuhteita. Ehdottomuus näkemyksissä on vähentynyt, mutta luottamus omaan tekemiseen vahvistunut. Lasten hyvän tulevaisuuden rakentaminen on tärkein motivaationi lähde myös päätöksenteossa.
Samalla haluan antaa sekä pojilleni että suomalaisille tässä ja nyt omakohtaisen esimerkkini siitä, että pienten lasten äiditkin voivat toteuttaa itseään vaativissa tehtävissä ja kantaa yhteistä vastuuta. Toimintakulttuuri muuttuu perheystävälliseksi – ei itsestään – vaan muuttamalla sitä. Jokaisessa oleva potentiaali on saatava yhteiseen käyttöön. Siihen muutokseen olen erittäin sitoutunut. Poliittisia tavoitteita on myös itse elettävä todeksi.
Pienten lasten vanhempana joudun toki puntaroimaan ajankäyttöäni erityisen tarkasti. Se tarkoittaa myös sitä, että on luotettava ihmisiin ympärillään, jaettava vastuuta ja tehtävä yhdessä. Kaikkea ei voi – eikä kannata hoitaa yksin. Iltaisin ja viikonloppuisin puolueväen ja hallituspolitiikan päivätyön lisäksi minua tarvitsee myös perhe. Ja minä tarvitsen heitä.
Näin minä puheenjohtajana toimisin.
Hyvät kuulijat,
Kuluneen vuoden aikana olen seurannut politiikkaa sivummalta. Se on tehnyt hyvää.
Huomaan, että Suomessakin aivan liian moni kokee, ettei kuulu joukkoon. Muutos parempaan ei enää näytä heidän silmiinsä todennäköiseltä.
Siitä seuraa kahden kerroksen väkeä, äärilaitojen puhetta ja pahimmillaan ääritekoja. Käytämme politiikassa tästä termejä syrjäytyminen, osattomuus, köyhyys. Sekin vahvistaa jakoa meihin ja muihin. Tämä on sittenkin kaikkein suurin ongelma ja siksi myös tärkein tavoitteeni: ehyt ja yhteinen Suomi laidasta laitaan. Haluan, että Keskusta on puolue, joka tosissaan yrittää ymmärtää erilaisia todellisuuksia.
Joten:
Eteenpäin. Siellä on valoa.
