Blogi 4.5.2018
Kollega Mika Lintilän johdolla on laadittu ansiokas analyysi koululaisten kesälomien siirron myönteisistä vaikutuksista suomalaiselle matkailulle ja elinkeinoelämälle.
Lintilän aloitetta on helppo tukea.
Elinkeinoministerinä Lintilä on tarkastellut kesälomakysymystä oman toimialansa näkökulmasta avaten näin tietä laajemmalle keskustelulle.
Näkökulmaa onkin välttämätöntä laajentaa. Koulujen aikataulu on yhtä kuin suomalaisten lasten ja perheiden arjen rytmi. Mahdollisen uudistuksen lapsivaikutukset pitää perata huolella läpi. Lasten ja nuorten omaa ääntä tulee kuulla tässä heidän elämäänsä niin konkreettisesti koskettavassa asiassa.
Toukokuussa monessa lapsiperheessä selataan kesän kalenteria vimmatusti. Suvivirren soitua alkaa järjestelyviidakko. Lomaileville lapsille etsitään kesätekemisiä ja perään katsojia vanhempien työn jatkuessa ja lomaa odotellessa. Koululaisten lomien ajankohdan siirto ei sinänsä tätä ongelmaa poista, mutta ajankohtaiskeskustelu muistuttaa tästä arkirealismista oikealla tavalla lomakauden lähentyessä.
Fiksuimmat kunnat, järjestöt, seurakunnat ja muut tahot tarjoavat monenlaista toimintaa aina leireistä lounasruokailuihin. Ne ovat tärkeä tuki työssäkäyvien vanhempien ja ennen kaikkea heidän lastensa kesässä. Ensisijaisesti on kysymys alakoululaisista, mutta kyllä moni vanhempi kantaa huolta myös kesähelteillä tietokoneen ääressä notkuvasta teini-ikäisestäänkin. Kesätekemiset on pidettävä hinnoittelultaan järkevinä, jotta myös pienituloisilla on tasavertaisen mahdollisuudet.
Mutta mihin lomien siirto sitten perheiden näkökulmasta edes vaikuttaisi, jos arkirumbaa ratkottavaksi riittää joka tapauksessa?
Elokuinen Suomi on väistämättä toisenlainen kuin alkukesän Suomi.
Elokuussa järvivesi on lämmintä, metsät täyttyvät marjoista, pimenevän illan viljapellon tuoksut huumaavia.
Jos kevätlukukautta pidennettäisiin, koulujen päätösjuhlissa pohjoisemmassakaan Suomessa ei tarvitsisi jakaa todistuksia loskan tai lumikasojen keskellä. Kaikki saisivat valkolakin vehreässä maisemassa.
Siirron myötä Suomi olisi enemmän kuin muukin Eurooppa, samassa rytmissä. Kansainvälistyvässä työelämässä ei muuten pikkujuttu sekään.
Ja niin edelleen. Hyviä puolia keksimme helposti.
Käytännön asioita pitäisi toki järjestellä uusiksi useammalla tavalla. Pääsykokeet, yhteishaku ja ylioppilaskirjoitukset pitäisi rytmittää uudelleen. Lisäksi kevätlukukauden pidentyessä kevään nurkille kaivattaisiin ehkä pidempää taukoa vaikkapa pääsiäisen yhteyteen. Sekin muuten lisäisi matkailua ja tulovirtoja ainakin Pohjoisen Suomen kohteissa.
Selvää taitaa olla se, että tämän mitta- ja kokoluokan asioista on vain saatava päätös aikaan. Lapsen etu edellä, tässäkin.
