Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma on saanut viime viikkoina sekä pyyhkeitä että kiitosta. Tämä kuuluu asiaan. Olen lukenut eri tahojen kannanotot huolella.

Poikkeuksellisen voimakas kritiikki on kohdistunut hallituksen ohjelman tasa-arvovaikutuksiin. Tapasin delegaation, joka edusti laajasti professorikuntaa. He arvioivat hallituksen maksattavan talouspäätösten laskun naisilla. On selvää, että julkisen talouden säästöt kolahtavat tietysti julkisen puolen työpaikkojen arkeen – siis sinne, missä naisia eniten työskentelee. Ei sitä voi kiistää.

World Economic Forumin tuorein vertailu (2014) sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten asemasta osoittaa Suomen olevan 111 vertailumaan joukossa maailman toiseksi parhain. Tasa-arvoa on mitattu taloudellisen osallistumisen, koulutustason- ja mahdollisuuksien, poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksien sekä terveyden ja selviytymisen mittareilla. Tämä ei äkkiseltään professorien lausunnosta välity. Mutta asiasta on syytä olla ylpeä ja kertoa teoistamme pystypäin maailmalla. Samalla on tavoiteltavaa, että asemamme ei tuosta putoa.

Allekirjoitan professoreiden harmin siitä, että vanhemmuuden kustannusten tasaamiseen ja vanhempainvapaan kehittämiseen ei näinä talousaikoina ollut lisäeuroja. Niihin liittyvät parannukset, kuten myös palkkatasa-arvon edistäminen eivät tosin ole yksin maan hallituksen käsissä – vahva kolmikantainen päätöksenteko ohjaa monia tasa-arvoon liittyviä teemoja.

Sen sijaan professorien lausunnosta on hankala hyväksyä arviota siitä, että hallituksen satsaukset työllisyyteen ja yrittäjyyteen kohdistuvat enemmänkin miehiin. Oma ajatteluni lähtee siitä, että yrittäjyyden tukeminen auttaa tasan tarkkaan jokaista suomalaista. Työllisyys on hyvinvoinnin perusta.

Parhaita mittareita tasa-arvolle eivät ole tutkimukset eivätkä sanat papereissa. Tärkeintä on sukupuolten oma kokemus siitä, onko yhteiskunnan joka alueella, erilaisissa elämäntilanteissa mahdollista murtaa muureja ja toteuttaa itseään. Siis nähdäänkö ihmisessä potentiaali, voima ja valmius sukupuolesta riippumatta. Näin muuten uskoisin Alkionkin asiasta ajattelevan, ihmisyysaatteen hengessä.

Niin sukupuolivaikutusten arvioinnin kuin vaikkapa valmisteltavien lakien lapsivaikutusten arvioinnin osalta on tältä hallitukselta lupa odottaa entistä  parempaa menoa. Lain valmisteluun perustetetaan vaikutusarviointielin. Kaikkien etu on, että eduskuntaan lähtee käsiteltäväksi hallituksen esityksiä, jotka ovat hyvin valmisteltuja, tarkkaan punnittuja ja joiden vaikutukset – hyvät ja huonot – tunnetaan.

On selvää, että hallitusohjelman luonne strategisena asiakirjana poikkeaa totutusta tavasta. Moni tärkeä taho on etsinyt totuttua omaa asiaa koskevaa ”edistetään, kehitetään, selvitetään”-mainintaa tekstin joukosta. Siksi on tärkeää muistuttaa, että hallitusohjelma kärkihankkeineen on muutosasiakirja. Muut asiat jatkuvat ennallaan, totutulla hyvällä tavalla. Kuten vaikkapa tasa-arvotyö. Sen on oltava kaikkien ministereiden vastuulla. Hyvä on myös, hallitus tekee tasa-arvo-ohjelman omalle toimikaudelleen.