Julkaistu Suomenmaa-lehden blogina 1.12.2020

Työmarkkinakeskusjärjestöt ilmoittivat eilen, että neuvottelut niin kutsutun eläkeputken purkamisesta päättyivät tuloksettomana. Se oli pettymys.

On valitettavaa, että järjestöt eivät löytäneet sopua keinoista ikääntyneiden työllisyysasteen korottamiseksi. Haluan uskoa, että keskusjärjestöt tunnistavat vastuunsa merkittävänä yhteiskunnallisen vallan käyttäjänä ja että he pyrkivät aidosti löytämään sekä työntekijöille että työnantajille kestäviä ratkaisuja.

Nyt pallo on kuitenkin hallituksen päädyssä. Työllisyyspäätöksiä tarvitaan ja niihin on sitouduttu myös yli 55-vuotiaiden työmarkkina-aseman osalta jo syksyn alussa budjettiriihessä. Olen toivonut, että neuvotteluihin käydään ripeästi kiinni pääministerin johdolla.

Toimia yli 55-vuotiaiden työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan – Suomi tarvitsee työlle tekijöitä. Ikääntyvässä Suomessa on tulevaisuudessa yhä enemmän huolenpitoa tarvitsevia työikäiseen väestöön verrattuna. Tämän vuoksi kaikki toimet työhön pääsemiseksi ja siellä jaksamiseksi on käytävä tarkasti läpi.

Keski-iän ylittäneiden ihmisten työllisyysastetta on mahdollista nostaa. Esimerkkejä tästä voimme nähdä esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Jos Suomessa olisi 55-64-vuotiailla sama työllisyysaste kuin Ruotsissa, meillä olisi 80 000 työllistä enemmän. Se, että entistä useampi suomalainen pääsee töihin on välttämätöntä kestävän julkisen talouden saavuttamiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseksi.

Sen sijaan, että työnnämme ihmisiä aikaisemmin eläkkeelle, meidän pitää pyrkiä siihen, että työt jatkuvat mahdollisimman pitkään. Siksi erilaisia liian varhaisen eläköitymisen väyliä on vähennettävä.
Samalla pitää lisätä noihin vuosiin työkykyä ja terveyttä – kokemus jaksamisesta. Työn joustojen lisääminen, jatkuvan oppimisen mahdollistaminen ja laadukkaat, ennaltaehkäisemiseen painottuvat työterveyden palvelut ovat tässä avainasemassa. Syystä tai toisesta heikentyneen työkyvyn kanssa ei pidä jäädä yksin. Erilaisiin vaivoihin tulee saada kuntoutusta. Kenenkään töihinpaluu ei saa kariutua palveluiden puutteeseen.

Oma osuutensa ratkaisun löytymisessä on myös työntekijöiden muutosturvalla ja tuella työuran loppuvaiheen irtisanomisissa.

Työpaikoilla tarvitaan asennemuutosta ikääntyneiden työntekijöiden suhteen. Rekrytoinneissa ja työyhteisöissä tulisi tunnistaa kokemusrikkaiden työntekijöiden arvo. Heidän motivaatiotaan tai työkykyään ei pidä epäillä. On yritysten etu, että työpaikoilla on kaikenikäisiä työntekijöitä. Valitettavan harva uskaltaa ilmoittaa kokemastaan ikäsyrjinnästä, vaikka on sitä kokenut.

Suomi tarvitsee kaiken sen osaamisen ja kokemuksen, jota yli 55-vuotiailla on työelämälle tarjota.