Muistikirjani sivuilta maaliskuun alussa:
Ukrainan asia kuulu
u meille.
Venäjä on pettänyt luottamuksemme.

Kevään valo lisääntyy.

Suomi varautuu. Sopeudumme.
Nyt on huono aika.

 

Olemme tänään päättäneet yhdessä tasavallan presidentin kanssa esittää, että Suomi hakee puolustusliitto Naton jäseneksi. Seuraava askel on eduskunnan käsittely. Uskon eduskunnan antavan laajan tuen yli puoluerajojen tälle historialliselle päätökselle.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, totesimme yhdessä Suomen turvallisuusympäristön muuttuneen peruuttamattomasti. Tätä oli jo edeltänyt Venäjän puhe etupiireistä. Se puhe aiheutti suomalaisissa huolta liikkumatilamme haastamisesta. Johtopäätös kypsyi sodan kevään pitkinä päivinä: Se mikä oli toiminut aikanaan Suomen turvallisuuden takaajana, ei toimisi enää.

 

Mennyt on tuonut meidät pisteeseen, jossa olemme nyt. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja on palvellut meitä hyvin ja voimme olla siitä ylpeitä. Tämän päivän Suomi on hyvinvoiva yhteiskunta, jolla on valtava määrä kansainvälistä luottamuspääomaa.

Kirkkaiden johtotähtien pitäminen mielessä on tärkeää, kun näkymä sumenee ja mieli mustuu julmuuksista. Johtotähti niin tänä keväänä kuin historiassamme tehdyille valinnoille on aina ollut Suomen ja suomalaisten turvallisuuden takaaminen kaikissa oloissa.

 

2000-luvulla Keskusta on johdonmukaisesti pitänyt avoinna mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Hallitusasemassa olemme vahvistaneet käytännönläheistä yhteistyötä ja yhteensopivuutta Naton kanssa.

Kun Suomi on nyt päättämässä hakea Naton jäseneksi, olemme valmiit. Olemme yhteensopivia. Meidät tunnetaan Natossa ja me tunnemme Naton.

Suomi on arvostettu kumppani puolustusyhteistyössä, meidät tiedetään turvallisuuden tuottajaksi. Tällä on merkitystä, kun jokainen Naton kolmestakymmenestä jäsenmaasta päättää kannastaan Suomen jäsenyyteen.

Nato-jäsenyys on meille käytännönläheinen ja tarkoituksenmukainen askel. Suomi tulee Naton jäsenenä toimimaan Itämeren alueen vakauden ylläpitämiseksi ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi.

Liittoudumme Suomen puolesta, emme ketään vastaan.

Saamme ja otamme täyden puhevallan Natossa. Vahva puolustuskykymme ja maantieteellinen sijaintimme antaa näkemyksillemme erityistä painoarvoa, näin uskallan ennakoida. Nato on juuri nyt miettimässä omaa rooliaan ja toimintansa järjestämistä. Pääsemme jäseninä mukaan vaikuttamaan tähän muutokseen.

Olemme kulkeneet Nato-matkaa yhdessä Ruotsin kanssa. Ensin läheisinä kumppaneina ja nyt mitä suurimmalla todennäköisyydellä molemmat jäsenhakijoina. Olen syvästi ilahtunut siitä, että voimme ottaa nämä ratkaisevat askeleet yhdessä ystäviemme kanssa.

Jäsenyytemme vahvistaa koko Pohjolan puolustusta.  Yhdessä Pohjoismaat muodostavat vahvan ryhmittymän Naton sisälle.

Pohjoismaisen hyvinvoinnin ja demokratian kivijalat täydentyvät yhteisen puolustusratkaisun myötä.

Myös Naton jäsenmaana turvallisuutemme perusta on omassa puolustuksessamme.

Olemme ihailleet ukrainalaisten maanpuolustustahtoa. Sitkeä ja sisukas kansa puolustaa maataan joka naisen ja miehen voimin. Ukrainan kansa näyttää maailmalle sen, millainen supervoima rakkaus isänmaahan on. Tätä samaa isänmaallista supervoimaa kantavat myös suomalaiset – ja sitä me haluamme vaalia jatkossakin.

Suomella on oikeus ja velvollisuus ajatella omaa turvallisuuttaan. Omat ratkaisumme ovat ottaneet aikaamme ja ajatteluamme. Mutta omaan maahan katsominen ei riitä, kun sotiminen ja verenvuodatus Ukrainassa jatkuu. Meidän on jatkettava tukeamme Ukrainalle ja toimittava niin, että aseet voisivat tauota ja ukrainalaisten kärsimys loppua.

Tässä keväässä on ollut paljon avoimia kysymyksiä ja tarvetta keskusteluun. Kiitän erityisesti puhemies Matti Vanhasta ja puolustusministeri Antti Kaikkosta, joiden kanssa olen itse saanut kevään mittaan pohtia Suomen turvallisuutta ja Nato-jäsenyyttä.

Viime kuukausina on tarvittu myös erityisen paljon yhteistyötä instituutioiden välillä ja yli puoluerajojen.

Lausun kiitokseni tasavallan presidentti Sauli Niinistölle ja pääministeri Sanna Marinille. Suomen yhteistä asiaa on johdettu hyvin.

Maaliskuun päivinä kirjoitin muistikirjaani myös tämän:
Nato-jäsenyyteen ei ole käsikirjaa. Mutta se on silti tehtävä. Suomen turvallisuuden ja vapauden vuoksi.