Blogi 2.10.2020

Tytön sukuelinten silpominen on rikos. Se on ollut sitä tähänkin asti, mutta asiaa koskevan kansalaisaloitteen myötä tämä tyttölapsiin kohdistuva rikos tullaan kirjaamaan lakiin. Tytön sukuelinten viiltelylle, polttamisella tai syövyttämiselle luodaan omat pykälät rikoslakiin.

Silpomisrikoksen kohteena olevat tytöt ovat yleensä 4-10 -vuotiaita.

Viime hallituskaudella sain tehdä oman pienen osani silpomisen vastaisessa työssä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) teetti toimeksiannostani silpomisen vastaisen toimintaohjelman tueksi eri alojen ammattilaisille silpomisen vastaiseen työhön.

Kutsuin myös koolle ministeriöön uskonnollisten yhteisöjen johtajia keskustelemaan silpomisesta yhdessä viranomaisten, järjestöjen ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Puhuimme yhteisen pöydän äärellä mm. siitä, miten silpominen otetaan puheeksi neuvolassa ja siitä, miten puhutaan vanhemmille synnytyssairaalassa tyttövauvan synnyttyä. Esitettiin huoli siitä, osaavatko lastensuojelun ammattilaiset toimia oikein, jos he saavat epäilystä ilmoituksen.

Edellisen kerran vastaavanlainen ministeritapaaminen uskonnollisten yhteisöjen kanssa oli järjestetty muuten 1990-luvulla. Uskonnollisilla johtajilla on suuri valta asiassa, vaikka islam ei uskontona silpomiseen kannustakaan. Kyse on enemmänkin syvällä olevasta kulttuuriperinteestä. Parin tunnin mittainen keskustelumme oli avoin ja tarpeellinen.

Tervehdinkin ilolla kansalaisaloitetta silpomisen kriminalisoinniksi. Kansalaisaloitteen tekijät halusivat  silpomisen esiin päivänvaloon pahoinpitely-nimikkeen takaa. Kansalaisaloitteen vaatimus silpomisen kieltävästä erillislaista ei ole toteutumassa, vaan eduskunnan lakivaliokunta on päätynyt täydentämään silpomisen rikoslakiin. Arvostan sitä, että lakivaliokunta oli yksimielinen tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen liittyen.

Siitä mistä on hankala puhua, on uskallettava puhua rohkeasti. Ennaltaehkäisy on avainasemassa jatkossakin siinä, että yksikään tyttö ei joutuisi silvotuksi.

Niiden puolesta, joiden ääni ei kuulu, on aina toimittava erityisen aktiivisesti. Silvottujen naisten ja silpomisuhan alla olevien tyttöjen puolesta tehty työ on työtä maan ja maailman hiljaisempien puolesta. Maan ja maailman hiljaisempien asia on aina myös Keskustan asia.

Haluan kiittää kansalaisaloitteen ensimmäistä allekirjoittajaa Finlaysonin Jukka-Pekka Kurttilaa. Kurttila on  toiminnallaan on osoittanut sen, miten yksityinen yritys voi toimia merkittävänä voimana myös sellaisessa vastuullisuustyössä, jonka teema ei suoraan liity yrityksen omaan liiketoimintaan.

Kiitän Annette Gothónia Suomen World Visionista sekä toiminnanjohtaja Ujuni Ahmedia Fenix Helsingistä: asiantunteva ja uupumaton työnne silpomisen vastaisessa työssä on täydentänyt erinomaisella tavalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja muiden viranomaisten työtä.

Kansalaisaloitteen saama vastaanotto teki todeksi sen, että yhteistyössä on voimaa. Kansalaisaloitteella voidaan muuttaa maailmaa, tätäkin on demokratia.