(Julkaistu Suomenmaassa 14.7.2015)
Kesä on ollut kolea, mutta moni meistä on silti rohkaistunut heittämään talviturkkinsa lähimökin järveen, jokeen tai mereen. Uiminen kuuluu suomalaisten kesään, lasten erityisesti. Arkipäiväiseltä kuulostava asia on kuitenkin suuren huolen arvoinen. Ei ole yhdentekevää, millaisessa kunnossa uimavetemme ovat. Huoli kohdistuu rehevöityneisiin järviin, mutta ennen kaikkea upeaan Itämereemme. Monen lapsen mieli pettyy, kun aikuiset joutuvat kieltämään uimisen. Meressä näkyy sinilevää.
Niinkin itsestään selvä asia kuin uiminen on siis uhattuna. Ja uimisen lisäksi tietysti myös useat muut asiat kärsivät, meren ekosysteemistä kalastuselinkeinoon. Muun muassa monista lähteistä aiheutuva rehevöityminen, painolastivesitankkien mukana tulevat vieraslajit ja ilmastonmuutoksen tuoma lämmön nousu uhkaavat arvokasta mertamme. Itämeri on hyvin ainutlaatuinen ekosysteemi, johtuen pohjoisesta ilmastosta sekä makean ja suolaisen veden sekoittumisesta.
Lisäksi Itämeri on merialueena pieni, matala sekä vähäsuolainen. Itämeri on elinympäristömme merkittävä osa ja suuri tekijä kansamme mökkikulttuurissa. Itämeri ja vesistöt ovat sekä meille kansalaisille että Suomeen suuntautuvalle turismille arvokkaita. Puhdas luonto, upea Saaristomeri ja kirkkaat järvet ovat peruskonsepti Suomen markkinoimisessa matkailijoille.
Keskustalaiseen ajatteluun kuuluu ylisukupolvisuus. Maapallo tulee jättää tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin millaisena olemme siitä itse saaneet nauttia. Vesistöjen osalta ei liene pahitteeksi pieni pyrkimys myös parempaan. Keskustavetoinen hallitus toteaakin hallitusohjelmassaan, että ympäristön saastuminen esimerkiksi Itämeressä uhkaa Suomea.
Itämeren saastuminen koskettaa Suomen lisäksi myös useita muita Itämeren rantavaltioita. Suomen valttikorttina on kuitenkin se, että olemme cleantechin sekä kiertotalouden mallimaiden joukossa. Juuri Suomella on hyvät mahdollisuudet alkaa toteuttaa ja markkinoida esimerkiksi ravinteiden talteenottoa. Tätä upeaa osaamistamme hyödyntäen voimme saavuttaa Itämereen tasapainoisen ekologisen tilan.
Emme kuitenkaan voi pelastaa Itämerta vain yksin, vaan meidän on toimittava yhteistyössä kotimaisten sekä kansainvälisten toimijoiden, EU:n ja muiden Itämeren valtioiden kanssa. Poliittinen tilanne on muuttunut viimeisen vuoden aikana rajusti ja neuvotteluista on tullut aina vain haasteellisempia. EU:n ja Venäjän viileät välit heijastuvat mitä suurimmissa määrin myös Itämereen. Hankkeet ovat jäissä, kun neuvottelumahdollisuudet ovat heikot ja rahaväylät sanktioiden takia rajoitetut. Diplomatiaa tarvitaan tässäkin, jottei Itämeri jää geopoliittiseksi sijaiskärsijäksi.
Helteisenä kesäpäivänä – jos sellaisia vielä tänä suvena nähdään – mieli vetää taas rannalle. Upottaessa varpaat viileään veteen unohtuu helposti se, kuinka suuri ja moniulotteinen poliittinen kysymys puhdas uimavesi onkaan. Lämpimän kesäpäivän ja sinilevättömän uimaveden yhdistelmä on mitä parhain tapa viettää kesälomaa. Yhdistelmää on kuitenkin vuosi vuodelta yhä hankalampi löytää. Siihen, kerryttävätkö tulevien sukupolvien lapset muistoihinsa kesäisiä uimamuistoja, voimme me vielä vaikuttaa.
