Väestöliitto, juhlapuhe
16.2.2016

Hyvä juhliva Väestöliitto,
arvoisat liiton johto, työntekijät, jäsenjärjestöt ja Väestöliiton ystävät!

Kiitän kunniasta saada tuoda tilaisuuteen valtiovallan puolesta tervehdystä. Onnittelen lämpimästi korkeaan ikään – lain mukaan muuten jo vanhuspalveluiden piiriin pääsevää – ikivireää sosiaali- ja terveysalalla toimivaa järjestöänne ja kiitän kaikesta tähän asti tekemästänne tärkeästä ja tietäraivaavasta yhteiskunnallisesta työstä.

On ilo todeta, että Väestöliitto pyrkii vaikuttamaan monin tavoin yhteiskunnan päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä on väestöliiton edustajia useissa työryhmissä. Erilaisten lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä Väestöliitosta pyydetään lausuntoja. Sain kuulla, että lausuntonne ovat olleet asiantuntevia, napakoita, tarkkoja, asiantuntevia ja väliin varsin suorasanaisia. Ylimääräiset ja huolimattomat ilmaisut saavat kyllä arvoisensa arvion. Virkamiesten arvion mukaan moni hanke on selvästi mennyt eteenpäin vaivannäkönne ansiosta.

Hyvät juhlavieraat,

”Jokaisella perheellä, aikuisella, lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus elää omannäköistään elämää turvallisissa ja täysipainoisissa ihmissuhteissa.”

Lukiessani Väestöliiton visiota en mahtanut mitään sille, että ajatukseni liitivät kirjallisuuteen ja Astrid Lindgrenin tuotantoon. Jäin miettimään sitä, miten vuosikymmeniä sitten kirjoitetut, pohjoismaisille lapsille niin rakkaat sadut ovat muokanneet käsityksiämme perheiden moninaisuudesta ja hyvästä, jännittävästä elämästä erilaisissa olosuhteissa ja taustoista huolimatta. Astrid Lindgren olisi oikeastaan voinut kirjoittaa Väestöliiton strategian; ihmisarvon kunnioittamisesta, kumppanuudesta, ihmisten välisistä suhteista, moninaisista perheistä.

Erityisesti jäin miettimään Lindgrenin yhä uusille sukupolville tekemää mielikuvituksen asennekasvatusta siitä, miten onni ei asu vain punaisissa taloissa isän, äidin ja kahden lapsen todellisuudessa. Peppi Pitkätossun isä oli merillä, äiti enkelinä. Ronja Ryövärintyttären perhe ei mahdu sovinnaisen keskiluokan muottiin. Veljeni Leijonamielessä perhe käsittelee surua. Vaahteramäellä Eemeli ja Ida kasvavat ydinperheessä, mutta laajennetun agraariyhteisön monien roolimallien turvaamana. Melukylässä koko kylä kasvattaa.

Sellainen on myös Suomi vuonna 2016. Moninaisten perheiden maa. Yhteiskuntamme tehtävä on sanoa voimakkaasti: jokaisella perheellä on mahdollisuus olla hyvä perhe. Niin yksinelävällä, lapsettomalla kuin monilapsisella. Puheenjohtaja Maria Kaisa Aula eräässä lehtihaastattelussa määritteli taannoin yhteiskuntamme perhepolitiikan avainsanoiksi ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen parantamisen kaikilla tasoilla. Tuo tavoite jäi mieleeni. Jos vain osaisimme olla enemmän ihmisiä ihmisille, kykenisimme kohtaaman julkisissa palveluissa ihmisen kaikessa keskeneräisyydessään. Mitä vähemmän enää vuonna 2015 kysymme, miksi joku valitsee tietyn tavan elää tai on tullut elämän valitsemaksi tietylle tielle, sitä pidemmällä olemme auttamassa ihmisiä siinä, miten SELVITÄ JA PÄRJÄTÄ tuolla tiellä. Järjestönne filosofia kunnioittaa omannäköistä elämää ja omia valintoja on tavoiteltava ohjenuora yhteiskunnalle laajemminkin.

Arvostan sitä, että Väestöliitto toimii aktiivisesti lapsiperheiden tukena. Kun julkinen sektori on vähentänyt lapsiperheiden palveluita, Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen kautta voi saada myös lastenhoitoapua, apua parisuhteen kriiseihin, ja sen lisäksi vertaistukea, chattipalstoja, ryhmiä ja linkkejä muiden toimijoiden sivuille. Väestöliitto perää myös työelämään perheystävällisyyttä, josta on pilotointi käynnissä.

Erityisen arvokkaana pidän Väestöliiton työtä lapsettomien parissa. Lapsettomuusklinikalle voivat hakeutua lapsettomat pariskunnat, sekä myös yksinäiset naiset sekä naisparit. Väestöliitossa voi luovuttaa myös sukusoluja niitä tarvitseville. Nykyisin varsin suuri osa lapsettomuushoitoihin hakeutuvista pareista saavat hoitojen avulla lapsen. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvyys.

Ennen hedelmöityslain voimaantuloa Väestöliitossa hoidettiin myös sijaissynnytyksiä. Hedelmöityshoitolain myötä sijaissynnytyksiä ei ole voinut hoitaa Suomessa hedelmöityshoidon avulla. Tästä on aiheutunut joidenkin lapsettomien parien hakeutuminen ulkomaille, ja tämä on herättänyt keskustelua kansainvälisillä foorumeilla. Olen tutustunut eduskuntatyöni kautta ihmisiin, joille aihe on henkilökohtainen ja koskettava. Väestöliitto on rohkeasti ylläpitänyt tämän asian ympärillä käytävää keskustelua maassamme. Sijaissynnytykseen liittyy monia oikeudellisia ongelmia, ja myös ulkomailla tapahtuviin sijaissynnytyksiin liittyy vielä ongelmallisempia kysymyksiä. Toistaiseksi lakimuutoksiin ei ole nähty tarvetta. On kuitenkin selvää, että valtiovallan velvollisuus on seurata tilannetta sekä maassamme että kansainvälisillä foorumeilla.

Monipuolisesta toimintakentästänne on syytä mainita myös seksuaaliterveyteen liittyvä osaamisenne sekä korostamanne jokaisen ihmisen oikeus tyydyttävään seksuaalisuuden ilmaisuun kaikenikäisillä ihmisillä. Myös aktiivinen ja avarakatseinen työnne monikulttuurisuuden ja sen myötä Suomenekin rantautuneiden ilmiöiden parissa on arvokasta. Nyt pakolaisaallon ravistellessa Eurooppaa on otettava kaikki mahdolliset työtavat käyttöön. Väestöliitolla on valmiit toimintatavat maahanmuuttajille, heidän kotoutumiseen ja työhön ohjaukseen. Toivon Väestöliitolta myös rohkeita kannanottoja nyt vellovaan, välttämättömään keskusteluun perheenyhdistämisistä. Asia tulee ajankohtaiseksi laajassa mittakaavassa nyt kun kevään koittaessa syksyllä maahan tulleet turvapaikanhakijat saavat päätöksen mahdollisesta oleskeluluvasta. Toivon, että osaisimme rakentaa yhteiskuntaa siten, että ihmisen varallisuus ei olisi ainut oikeutus perheen yhdessäololle.

Hyvät kuulijat,

Lapsiperheet ovat nykyisin kovilla, isovanhemmat eivät välttämättä asu samalla paikkakunnalla, työssä pitäisi samaan aikaan pärjätä ja näyttää. Parisuhdekin voi olla koetuksella arjen haasteissa. Näihin kaikkiin särmiin tarttuu myös Sipilän hallituksen kärkihanke lasten ja perheiden paremmista palveluista. Sen tehtävä ei ole paikata tehtyjä leikkauksia keksiä uusia projekteja. Sen tehtävä osoittaa ja koota yhteen kaikki se hyvä ja oivaltava, joka suomalaisessa julkisen palvelun sekä järjestöjen kentän piirissä on kehitetty. Levittää siis hyvät käytänteet, poimia parhaat ja tehdä ennaltaehkäisystä totta. Saada päättäjät oivaltamaan, että säästää voi sekä inhimillisesti että taloudellisesti eniten silloin, kun puuttuu asioihin ajoissa.

Kärkihankkeen kunnianhimoinen, mutta ei mitenkään mahdoton tavoite on nostaa perhepolitiikka taas merkitykselliseksi politiikan lohkoksi vuosien suvantojen jälkeen; vedet pitää saada liikkeelle ja talouteen orientoitunut yhteiskunta ymmärtämään, että perheiden hyvinvoinnilla ja myös syntyvyydellä on suuresti väliä.

Hyvät juhlavieraat,

Väestöliitto on kulkenut pitkän ja vaiheikkaan 75-vuotisen taipaleen ensimmäisen puheenjohtaja V.J Sukselaisen ajoista.

Turunmaahan tammikuussa 1926 kirjoitettu artikkeli, Mihin olemme joutumassa, oli V. J. Sukselaisen sosiaalipoliittisen uran avaus. Artikkelin teemat ja näkemykset toistuvat vuosikymmenten kuluessa hänen kirjoituksissaan.

Tuskin Väestöliiton tuleva puheenjohtaja olisi voinut valita ensimmäiselle kirjoitukselleen otollisempaa aihetta kuin väestöpolitiikka. Nimimerkki -sela- kuvaa artikkelissaan, millainen vaara väestön vähenemisessä vaanii: ” – – sellainen ilmiö ennustaa koko kansan kehityksen pysähtymistä ja sen elinvoiman herpautumista, sillä kun lapset, kansan ponnistusten kiihoke, ovat poissa, niin kenen hyväksipä silloin raataa.”

Kirjoittajan mukaan kaupunkien syntyvyyden alenemisen syy ei ole itsekkyydessä, vaan köyhissä piireissä työttömyys ja asuntopula vaikuttivat syntyvyyteen. Uudistuksia tarvitaan. Maaseudulla tilojen perustaminen merkitsisi uusia koteja ja edistäisi avioitumista. Kaupungeissa ja tehdasseuduilla tavoite toteutuisi parantamalla työväestön asunto-oloja ja taloudellista asemaa.

V.J. Sukselaisen pohdinta on osuvaa myös tänään. Suomessa vuonna 2015 synnyttävien ikä kasvaa, synnytysten määrä laskee ja perheiden koko pienenee. Siinä on seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon haastetta tulevaisuudelle.

Julkaisemanne tuoreen perhebarometrin tulokset osoittavat, että Suomi on tippunut pois Euroopan suhteellisen korkean syntyvyyden maiden joukosta. Viisi vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku naista kohti oli 1.87, ja nyt arvioitu keskimääräinen lapsiluku naista kohti on nyt 1.65. Alhainen syntyvyys on yhteydessä korkeaan lapsettomien osuuteen.

Tulokset osoittavat, että lastenhankinnan kulttuurinen maisema on Suomessa muuttumassa. Yhä useampi tyytyy pieneen perheeseen, erityisesti heikoimmissa asemissa olevissa väestöryhmissä. Lapsiluku ja syntyvyys vaikuttaa moneen asiaan. Laajassa kuvassa kysymys on huoltosuhteesta, mutta muutos näkyy myös tulevien vuosikymmenten Suomessa, kuten perhebarometrissä ansiokkaasti arvioidaan. Yhä useampi kasvaa ilman sisarusta ja samalla yhä useampi kasvaa monilapsisessa perheessä. Yhä useammalla ikääntyvällä ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joista huolehtia, tai jotka huolehtivat.

On hyvä, että Väestöliiton barometri sai aikaan julkista keskustelua. Se pakottaa myös meidät poliittiset päättäjät pohtimaan, voiko politiikalla ja sen päätöksillä vaikuttaa syntyvyyteen. Teema on poliittisesti sensitiivinen ja vaikea. Selvää kai kuitenkin ainakin on, että politiikalla emme saisi olla antamassa signaaleja, jotka lisäävät epävarmuutta ja ruokkivat sellaista huolta, joka estää toteuttamasta haaveita omasta perheestä. Osana tätä asenneilmapiiriä on hyvä myös muistuttaa, miten valtaisan hyvät perhe-etuudet Suomessa yhä vaikeinakin talousaikoina on kyetty säilyttämään.

Hyvä Väestöliitto,

Strategiassanne lupaatte olla ”Toivon, onnellisuuden ja ihmisoikeuksien asialla.”
Tartun tuosta arvokkaasta lupauksestanne onnellisuuteen. Siitäkin pitää saada puhua, rohkeasti toimilla tavoitella onnellisuutta – vaikka se subjektiivinen kokemus onkin. Onnellisuuden määrittelyyn en rohkene lähteä, sen jokainen tehköön tykönään. Ja ehkä onnellisuuden juju itse asiassa onkin juuri siinä; mahdollisuudessa olla vapaa, kokea tunnetta turvallisuudesta ja toteuttaa arjessaan oman itsensä näköisiä valintoja elämässään – ja kantaa vastuuta omien voimavarojen mukaisesti.

Erityisen helppo on allekirjoittaa tavoitteenne ihmisten omien voimavarojen ja ongelmien ratkaisukyvyn vahvistamisesta niin ihmissuhteissa kuin elämässä laajemminkin. Siis nähdä ihmisessä piilevä potentiaali ja kyky, tarmo ja into – pienikin hyvä, jota voi auttaa kasvamaan suuremmaksi.